Tuskin Bram Stoker oletti aikoinaan tehdessään kuuluisimman teoksensa, Draculan, että tämä hahmo inspiroisi tulevaisuudessa useita erilaisia hahmoja. Tämä kirja oli selkeästi suunnattu aikuisille mutta silti inspiroi ohjaajia ja käsikirjoittajia luomaan hahmoja jotka esittelivät lapsille draculan ennen kuin he edes osasivat lukea. Muutamia lastensarjoja katselemalla on vaikea kuvitella enää Dracula verenhimoiseksi vampyyriksi sillä jotkin lastenohjelmien hahmot ovat niin vakiintuneet tähän Draculaan, että osalle tulee väkisinkin mieleen joku listatuista hahmoista jotka olivat varsin ystävällisiä ja hivenen hömelöitä eivätkä todellakaan pelottavia kuten itse kirjan kreivi Dracula. On silti todella hienoa että Draculan hahmo sai kunniaa osakseen eikä näin ollen koskaan vaipunut unholaan, uskon että itse Bram Stoker on ylpeä kaikista niistä ketkä ovat tuoneet hänen hahmoaan esille tavalla tai toisella viihdemediassa.
Kreivi von Count
Kreivi von Count tuli tutuksi lapsille Seesamtie-sarjassa jossa tämä ystävällinen, laskemista rakastava vampyyri näyttäytyi ensimmäisen kerran vuonna 1973.
Koska Seesamtie haluttiin pitää valistavana ja opettavana sarjana, oli suorastaan loogista että lapsille haluttiin opettaa laskemista hauskalla ja miellyttävällä tavalla. Tähän rooliin piti luoda tätä tehtävää varten hahmo jota lasten olisi pakko rakastaa ja mikä olisi ollutkaan sopivampi hahmo kuin hivenen pelottava mutta lopulta aivan harmiton Kreivi von Count.
Kreivi von Countin eteen nähtiin todella paljon vaivaa sillä lavasteisiin hänelle rakennettiin oma linna missä vampyyriherra sai asustella ja hahmolle rakennettiin myös oma ajopeli. Rauhallista elämää linnassaan elävä kreivi vietti useimmiten päivänsä laskemalla lemmikkilepakoitaan ja soittamalla viulua. Joissakin jaksoissa jopa hänen tyttöystävänsä Kreivitär on ollut mukana romanttisissa tarinoissa. Kreiville ominaista on että laskutehtävänsä suoritettuaan hän nauroi aina klassista pahisnaurua jolloin salamat välähtelivät ja ukkonen löi taustalla.
Sesamkadun työpaja on ilmoittanut että Kreivi von Count ei ole vampyyri vaan etäistä sukua vampyyreille vaikka selkeästi käytöksestä ja aksentista huomaa että kyseessä on aivan selvä parodia Draculalle.
Uskon että tämä hahmo opettajana jokainen meistä olisi tullut matematiikkaneroksi hetkessä, sillä kukaan ei varmasti halua edes kuvitella millainen Kreivi osaa olla vihaisena.
Vampyyri Ernest (Ernest Le vampire)
Vampyyri Ernest tuli tutuksi lapsille jotka katsoivat Pikku Veturi-lastenohjelmaa viikonloppuaamuisin.
Sarja oli ranskalainen vuosina 1989-1991 valmistunut animaatiosarja josta tehtiin kaksi tuotantokautta.
Ernestin tarinat olivat lyhyitä ja yksinkertaisia eikä niissä puhuttu joten animaattorit olivat tehneet loistavaa työtä hahmon kanssa, sillä hahmon ilmeily jäi suurimmaksi osaksi silmien ja kulmakarvojen liikkeisiin joista piti osata lukea Ernestin tunteita. Jaksoissa Ernestille sattui jotain hämmentävää, yllättävää ja jopa pelottavaa jonka jälkeen hän heräsi omasta arkustaan jolloin katsojalle selvisi että se oli vain painajaista.
Ernestin hahmon ulkonäkö, pitkät torahampaat, valkoinen iho, lepakkomaiset korvat ja frakki sekä pitkä punainen viitta kertoi selvästi että kyseessä oli ranskalainen lasten versio Draculasta. Vaikka Ernest ei puhunut ja tarinat olivat hyvin lyhyitä ja yksinkertaisia, tämä simppeli ja hellyttävä vampyyri jäi ihmisten mieliin ja sydämiin. Vielä nykypäivänäkin milleeniaalit muistavat hyvin tämän hahmon jonka seikkailuja seurasivat lauantai-aamuisin lastenohjelmia katsoessaan.
Sarjan musiikista vastasi Garbiel Yared, jonka musiikki oli todella kuvaava sarjan ja hahmon luonteelle sekä tarinankerronnalle.
Kreivi Duckula
Kreivi Duckula oli brittiläinen piirrossarja jota tuotettiin 65 jakson verran vuosina 1988-1993. Suomessa tätä sarjaa ei koskaan näytetty televisiossa mutta 90-luvulla julkaistiin jaksoja VHS-kaseteilla suomenkielisillä dubbauksilla.
Kreivi Duckula sarja kertoi Transylvaniassa asuvasta vampyyriankasta Kreivi Duckulasta jonka elämä ei ollut yksinäistä kiitos hovimestari Igorin ja kodinhoitajan Nannyn kanssa.
Kreivi Duckula ei ollut mikään stereotyyppinen vampyyri, sillä hänellä ei ollut vampyyrien torahampaita ja hän oli vegetaristi. Muuten hän näytti asusteiltaan aivan kuten jokainen vampyyri ja asui linnassaan kaukana kaikesta. Todellisuudessa Kreivi Ducula ei koskaan pitänyt kodistaan ja hovimestarin ainainen patistelu käyttäytymään kuten suvun perinteet vaati veivät vielä enemmän motivaatiota kreiviltä olla kuten esi-isänsä.
Vaikka Duckula oli usein egoistinen ja itsekäs, hän oli loppujen lopuksi ystävällinen persoona, joka halusi vain auttaa ihmisiä ja muita olentoja vaikka lopulta sai vain näiden vihat niskaansa omien kohellustensa ansiosta.
Jaksojen tarinat alkoivat ja loppuivat aina samanlain. Duckulan linnalla oli kyky teleportata ympäri maailmaa ja lähinnä syy näille linnan teleporttauksille oli se että Duckula halusi mainetta ja kunniaa mikä jäi yleensä saamatta ja lopulta he saapuivat takaisin Transsylvaniaan.
Mitä sarja olisi ollut ilman klassista arkkivihollista, tohtori von Goosewingiä, joka kieltäytyi uskomasta että kreivi Duckula ei ollut kuten muut hänen tapaamansa vampyyrit. Sarjassa oli myös vihollisina yliluonnollisia olentoja kuten zombeja ja mekaanisia ihmissusia.
Kreivi Duckulasta tehtiin jopa tietokonepeli Commondore64:lle, ZX Spectumille ja Amstrad CPClle jossa Duckula, Igor ja Nanny etsivät Faarao Upanatemin hautaa.
Kreivi Duckulan hellyttävä, lapsenomainen käytös oli todella ihanaa seurattavaa ruudun toiselta puolelta mutta uskon, että hän olisi ollut haastavaa seuraa egoistisensa käytöksen takia, jos hänen linnassaan olisi tarvinnut viettää aikaa pelkästään hänen sekä hänen palvelijoidensa kanssa.