Juttuja jotka olivat normaaleita ysärillä mutta ei nykypäivänä

Elämä itse:

Olla muiden ihmisten tavoittamattomissa koko päivän, ilman että kukaan piti sitä epätavallisena tai töykeänä käytöksenä.
Tapaamiset piti sopia mahdollisesti päiviä etukäteen eikä voinut vain soittaa paikan päältä että missä kaveri luuhaa.
Nuorten lehtien kirjekaveripalstat ja käsin kirjoitetut kirjeet, joskus kaverin kirjettä joutui odottamaan yli kuukauden jos sattui asumaan toisessa maassa.
Kuvastojen kongreettisista lehtisistä tilaaminen ja viikkojen odottaminen jos ei sitten ottanut sitä nopeinta ja kalleinta lähetysmahdollisuutta.
Arvontoihin ja kilpailuihin osallistuminen kupongeilla, joita löytyi sarjakuvien ja lehtien välistä ja piti lähettää tiettyyn osoitteeseen kirjekuoressa kun oli omat tietonsa täyttänyt.
Faniklubeihin liittyminen vain siksi että sai paljon kaikkea turhaa krääsää mikä oli kultaakin arvokkaampaa kun oli idolin kuva tai nimi kaikissa pikkujutuissa.
Tieto piti hakea sanakirjoista ja sai vain toivoa että aiheesta oli tarpeeksi tietoa yhdessä artikkelissa jos olit tekemässä ainetta jostain tietystä aiheesta.

Tavalliset ja kertakäyttöiset kamerat joiden kuvia et nähnyt ennen kuin kuvat oli kehitetty ja toisinaan rullan täyttämisessä saattoi mennä tovi jos toinenkin
Myös kuvia ei voinut ottaa kovin montaa eikä tarkistaa eikä ottaa korjattua kuvaa, joten jouduit tyytymään siihen mitä omilla taidoilla kuvaan tuli.
Aina piti olla mukana filmirulla varmuuden vuoksi jos kamerassa oleva tuli täyteen kriittisellä hetkellä.
Negatiivien läpikäyminen jos halusi tilata tuplakuvia.

Pelihallit johon piti itse mennä paikan päälle pelaamaan videopelejä.
Videopelin moninpelin pelaamista niin että kaikki pelaajat olivat samassa huoneessa. Yleensä nämä pelisessiot olivat parhaita yökyläilyissä joissa kului pelien lisäksi pizzaa sekä karkkia että limua.
Ääni jonka jokainen muistaa kun tietokone yhdistettiin internettiin ja välillä se kesti kauan sen ajan nettiyhteyksillä.
Rahapelejä myös pystyi pelaamaan ala-ikäisenä

Kun piti katsoa sanomalehdestä sen päivän elokuvanäytökset mitä oli menossa katsomaan eikä nähnyt monta viikkoa eteenpäin ohjelmistoa.
Perjantai-iltaisin piti päästä läheiseen videovuokraamoon ostamaan kasa karkkia ja vuokrata koko viikonlopun VHSt.
Vuokraelokuvien kelaaminen alkuun ennen niiden palauttamista videovuokraamoon.
Kun uudet tulevat elokuvat näki ainoastaan elokuvateatterissa ennen itse elokuvanäytöksen alkua.
Kun videonauhuri veti videokasetin nauhan ruttuun sisäänsä ja se yleensä sattui olemaan juuri se suosikkivideosi.
Kun lehdestä näki ainoastaan mitä elokuvia tuli sinä päivänä ja piti olla siihen aikaan television edessä kun elokuva alkoi (tai valmis ajastus VHS nauhoitukselle).

Radiosta tuli hyvä laulu jonka halusi tallentaa kasetille niin piti painaa play ja record nappulaa ja harvemmin sen laulun sai kokonaan talteen.
Autossa oli yleensä kokonainen kankainen kansio CD-levyjä, joita vaihdeltiin koko ajan pienenkin matkan aikana kun jokaisessa levyssä oli vain yksi hyvä biisi.
CD-albumin ostaminen vain yhden biisin takia.

Kesälomamatkoilla jännitti jo pelkän matkaesitteen perusteella kuinka jännää ja hienoa itse lomakohteessa olisi, oli kyse sitten kaupunkilomasta tai huvipuistosta.
Kun lentokentille vielä pääsi kunnolla sisälle vaikka ei ollut edes menossa lennolle.
Linja-auton odottaminen tekemättä mitään muuta kuin paikallaan seisoen ja liikennettä katsellen kun kenelläkään ei ollut nykyajan leluja.
Isot suomenkartta oppaat, joita sai huoltoasemilta ja joista joutui etsimään oikean reitin kohteeseen ja arvuuttelemaan reittejä.
Korttien lähettäminen lomakohteista oli yleensä ainoa keino kommunikoida kavereiden kanssa perhelomilla, yleensä näissä korteissa oli kuvia juuri paikasta jossa olit ja avauduit yleensä kuinka kylmä tai lämmin oli ja mitä olit tehnyt loman aikana.

Jokaisessa kodissa oli yleensä puhelinmuistio, johon oli kirjoitettu tärkeimpien ystävien ja sukulaisten nimet ja numerot, joihin saattoi soittaa jos tuli ongelmia tai muuten vaan asiaa.
Kodin puhelinvastaajat, joissa oli yleensä tosi nolot (useimmiten isän) tallentama puhe, jossa selitti kenen residenssiin oli tullut soitettua ja piti sanoa asiansa äänimerkin jälkeen.
Minikasettien vaihtaminen puhelinvastaajaan kun vanhasta ei saanut enää selvää kuka oli soittanut ja mikä oli asia.
Piti löytää puhelinkoppi ja olla kolikoita mukana jos piti soittaa vanhemmille kertoakseen mihin on menossa tai pyytämään kyytiä kotiin.
Puhelinpalvelu johon soitettiin, joka kertoi tarkan ajan jos piti asettaa kelloon oikea aika.
Puhelinnumeroiden muistaminen ulkoa ei ollut supervoima ysärillä.
Piti puhua kaverin vanhemmille jos halusi pyytää kaveria ulos eikä sattunut olemaan ensimmäinen joka vastasi heidän kotipuhelimeensa.
Kun vastasit aina puhelimeen tietämättä edes kuka soittaa.
Piti käydä iso puhelinluettelo läpi kun halusi tilata vain pizzan.
Jos joku ilmoitti että soittaa tiettynä päivänä tai tiettyyn aikaan, päivä meni useimmiten niin että olit sen koko päivän puhelimen lähellä kotona.