90-luku ja 2000-luvun alku oli leluteollisuuden kulta-aikaa. Vaikka lapsena ei koskaan kyseenalaistanut eikä ihmetellyt joidenkin lelujen alkuperää tai mitä tekijöiden päässä on liikkunut, näin aikuisiällä muutamat lelut ihmetyttävät edelleen, joko niin että ovatko lelun suunnittelijat olleet järjissään tai että mitä kyseisellä lelulla todellisuudessa kuului leikkiä.

Ei ainakaan lelufirmoja voi syyttää mielikuvituksettomuudesta, sillä lelumarkkinoilla on nähty aivan kaikenlaista tähän päivään mennessä. Osa näistä leluista ei enää nykypäivän standardeilla olisi hyväksyttyjä leluja pienille lapsille erinäisistä syistä, mutta ne viihdyttivät silti lapsia aikanaan ja jotkin ovat edelleen arvossaan keräilijöiden keskuudessa.

Jos ullakoilta ja vinteistä löytyy edelleen vanhoja leluja niin ne saattavat olla omaisuuksien arvoisia ebayssa. Kannattaa siis kohdella vanhoja leluja rakkaudella ja huolella, koskaan ei tiedä koska keräilijät innostuvat juuri sinun toimivista ja hyväkuntoisista vanhoista leluista.

Tässä maininta leluista jotka herättävät ihmetystä vielä tänäkin päivänä:

Furby

Otus, joka muistutti etäisesti pöllöä mutta oli lepakon korvat ja linnun jalat oli kenties yksi hämmentävistä leluista. Furbyt sanoivat joitakin lauseita ja sanoja ja olivat myöhemmin interaktiivisempia ja lasten oli pakko saada oheismateriaaleja näille leluille, oli tuoleja, aurinkolaseja ja kantolaukkuja.

Furbeja tehtiin useita eri kokoisia ja eri värisiä versioita. Mitä enemmän suosiota tuli, sitä enemmän tuli uuden värisiä ja mallisia furbeja sekä joitakin limited edition versioita jotka ovat nykyään haluttua tavaraa keräilijöiden keskuudessa.

Furbyjen ympärille kehitettiin myös useita salaliittoteorioita ja jokainen saa itse päättää onko ne totta vai ei.

Pogit (Pogs)

Pogit olivat siinä mielessä omituisia lätkiä että kaikki niitä keräsivät ja kenties vain 0,1 % joilla niitä oli tiesi miten niillä kuului pelata. Useimmat keräsivät näitä oikein Pogeille suunniteltuihin tuubeihin ja niitä pidettiin itsellä kuin suurinta aarretta.

Puppy Surprise

Puppy Surprise pehmolelut olivat erittäin omituisia pehmoleluja. Vaihtoehtoina oli kissa ja koiraversiot ja jokaisen pehmolelun mahassa oli tarra jonka avaamalla sai selville montako lelupentua lelun sisällä oli ja kumpaa sukupuolta ”poikaset” olivat. Voi vain ihmetellä tätä lelun ideaa että yritettiinkö lapsista opettaa tulevaisuuden eläinlääkäreitä.

Myöhemmin Puppy Surpriset teki comebackin mutta myynti ei vastannut samaa myyntiä mitä se oli ysärillä.

My size Barbie

Kukapa lapsi ei haluaisi metrin mittaista Barbia itselleen, ainakin näin lelufirmat ajattelivat. Loppujen lopuksi tämän lelun käyttäminen taisi lapsilla jäädä aika vähäiseksi sillä siitä uupui se elementti mikä teki barbeista suosittuja, sillä vaihtovaatteitahan tälle isolle lelulle oli vaikea saada. Tosin keräilijät nykypäivänä taitaa näiden isojen nukkejen perään kuolata sillä näiden barbien tuotanto ei kauaa kestänyt.

Talkback Dear Diary

Kun lapsia ja nuoria ei enää kiinnostanut kirjoittaa vanhanaikaisiin päiväkirjoihin juttujaan niin tottakai niillekin keksittiin sitten vaihtoehto. Talkback Dear Diary oli sananmukaisesti sanelukone jolle sai sanella päivän tapahtumat ja teini-elämän suurimmat salaisuudet. Tosin en sitten tiedä kuinka salaisia nämä asiat olivat jos sanelit ne kyseiselle laitteelle kun kaikki perheenjäsenet olivat kotona, sillä laitteelle piti sanella selkeällä kielellä asiat että se tallensi puheen oikein.

Barbienukke Midge

Ehkä hämmentävin barbie mikä on koskaan valmistettu on barbie nimeltään Midge. Midge ei ollut mikään perusbarbie sillä Midge oli raskaana. Vatsan etuosan sai irrotettua jolloin näki sisällä olevan vauvan joka oli aseteltu pää alaspäin niin kuin vauvat yleensä jossain vaiheessa ovat vatsassa. Vauvan nimi oli Nikki ja raskaana olevaa barbia myytiin setissä jonka mukana tuli oheismateriaalia ja osuvasti tämä setti oli nimetty nimellä ”Happy Family”.

Myöhemmin tästä barbiesta tuli sen verran noottia tekijöille että sitä syytettiin esimerkiksi sopimattomaksi lasten leikkeihin ja ihmisten mukaan lelu kannusti nuoria hankkiutumaan raskaaksi liian nuorella iällä. Myöhempään versioon lisättiin siis barbie Ken ja Midgen käteen lisättiin vihkisormus.

E.T. Finger light

Jokainen on varmasti nähnyt E.T. Elokuvan, jos ei ole nähnyt niin ainakin on tietoinen itse avaruusolennon ulkonäöstä. Elokuvassa E.T:llä on yksi hohtava sormi ja tästä leluyhtiöt teki aikansa hittituotteen. Etusormeen kiinnitettävä lelu joka näytti ihan E.T:n sormelta loisti valoa sormiparistojen voimalla. Useiden valitusten ja turvallisuuteen liittyvien asioiden vuoksi sormi jouduttiin suunnittelemaan uudelleen ja korvattiin E.T;n kädellä joka oli huomattavasti turvallisempi versio tästä lelusta.

Näin vanhemmalla iällä tosin tulee väkisinkin härskit mielikuvat E.T:n etusormesta ja alkaa mietityttämään että olivatkohan kaikki ostajat sittenkään lapsia.

Madballs-pallot

”Hirviölelujen” suosio oli korkealla 80-luvulla ja tuolloin keksittiin pehmeät kumipallot joilla kaikilla oli kasvot. Kasvot olivat usein erittäinkin pelottavia, esimerkiksi muumio, zombie tai pelkkä silmämuna olivat riipiviä mutta samalla hauskoja pienine yksityiskohtineen.

Alunperin palloja oli kahdeksan erilaista mutta suuren suosion takia hahmoja tehtiin enemmän ihmisten innostuessa näistä oudoista riipivistä palloista.

Myöhemmin nämä kumiset pallot tulivat niin suosituiksi että saivat oman sarjan ja sarjakuvankin.

Elämä itse:

• Olla muiden ihmisten tavoittamattomissa koko päivän, ilman että kukaan piti sitä epätavallisena tai töykeänä käytöksenä.
• Tapaamiset piti sopia mahdollisesti päiviä etukäteen eikä voinut vain soittaa paikan päältä että missä kaveri luuhaa.
• Nuorten lehtien kirjekaveripalstat ja käsin kirjoitetut kirjeet, joskus kaverin kirjettä joutui odottamaan yli kuukauden jos sattui asumaan toisessa maassa.
• Kuvastojen kongreettisista lehtisistä tilaaminen ja viikkojen odottaminen jos ei sitten ottanut sitä nopeinta ja kalleinta lähetysmahdollisuutta.
• Arvontoihin ja kilpailuihin osallistuminen kupongeilla, joita löytyi sarjakuvien ja lehtien välistä ja piti lähettää tiettyyn osoitteeseen kirjekuoressa kun oli omat tietonsa täyttänyt.
• Faniklubeihin liittyminen vain siksi että sai paljon kaikkea turhaa krääsää mikä oli kultaakin arvokkaampaa kun oli idolin kuva tai nimi kaikissa pikkujutuissa.
• Tieto piti hakea sanakirjoista ja sai vain toivoa että aiheesta oli tarpeeksi tietoa yhdessä artikkelissa jos olit tekemässä ainetta jostain tietystä aiheesta.

Kameroista ja valokuvista:

• Tavalliset ja kertakäyttöiset kamerat joiden kuvia et nähnyt ennen kuin kuvat oli kehitetty ja toisinaan rullan täyttämisessä saattoi mennä tovi jos toinenkin
• Myös kuvia ei voinut ottaa kovin montaa eikä tarkistaa eikä ottaa korjattua kuvaa, joten jouduit tyytymään siihen mitä omilla taidoilla kuvaan tuli.
• Aina piti olla mukana filmirulla varmuuden vuoksi jos kamerassa oleva tuli täyteen kriittisellä hetkellä.
• Negatiivien läpikäyminen jos halusi tilata tuplakuvia.

Videopelit ja pelaaminen:

• Pelihallit johon piti itse mennä paikan päälle pelaamaan videopelejä.
• Videopelin moninpelin pelaamista niin että kaikki pelaajat olivat samassa huoneessa. Yleensä nämä pelisessiot olivat parhaita yökyläilyissä joissa kului pelien lisäksi pizzaa sekä karkkia että limua.
• Ääni jonka jokainen muistaa kun tietokone yhdistettiin internettiin ja välillä se kesti kauan sen ajan nettiyhteyksillä.
• Rahapelejä myös pystyi pelaamaan ala-ikäisenä

Elokuvat:

• Kun piti katsoa sanomalehdestä sen päivän elokuvanäytökset mitä oli menossa katsomaan eikä nähnyt monta viikkoa eteenpäin ohjelmistoa.
• Perjantai-iltaisin piti päästä läheiseen videovuokraamoon ostamaan kasa karkkia ja vuokrata koko viikonlopun VHSt.
• Vuokraelokuvien kelaaminen alkuun ennen niiden palauttamista videovuokraamoon.
• Kun uudet tulevat elokuvat näki ainoastaan elokuvateatterissa ennen itse elokuvanäytöksen alkua.
• Kun videonauhuri veti videokasetin nauhan ruttuun sisäänsä ja se yleensä sattui olemaan juuri se suosikkivideosi.
• Kun lehdestä näki ainoastaan mitä elokuvia tuli sinä päivänä ja piti olla siihen aikaan television edessä kun elokuva alkoi (tai valmis ajastus VHS nauhoitukselle).

Musiikki:

• Radiosta tuli hyvä laulu jonka halusi tallentaa kasetille niin piti painaa play ja record nappulaa ja harvemmin sen laulun sai kokonaan talteen.
• Autossa oli yleensä kokonainen kankainen kansio CD-levyjä, joita vaihdeltiin koko ajan pienenkin matkan aikana kun jokaisessa levyssä oli vain yksi hyvä biisi.
• CD-albumin ostaminen vain yhden biisin takia.

Lomat ja matkustaminen:

• Kesälomamatkoilla jännitti jo pelkän matkaesitteen perusteella kuinka jännää ja hienoa itse lomakohteessa olisi, oli kyse sitten kaupunkilomasta tai huvipuistosta.
• Kun lentokentille vielä pääsi kunnolla sisälle vaikka ei ollut edes menossa lennolle.
• Linja-auton odottaminen tekemättä mitään muuta kuin paikallaan seisoen ja liikennettä katsellen kun kenelläkään ei ollut nykyajan leluja.
• Isot suomenkartta oppaat, joita sai huoltoasemilta ja joista joutui etsimään oikean reitin kohteeseen ja arvuuttelemaan reittejä.
• Korttien lähettäminen lomakohteista oli yleensä ainoa keino kommunikoida kavereiden kanssa perhelomilla, yleensä näissä korteissa oli kuvia juuri paikasta jossa olit ja avauduit yleensä kuinka kylmä tai lämmin oli ja mitä olit tehnyt loman aikana.

Puhelin:

• Jokaisessa kodissa oli yleensä puhelinmuistio, johon oli kirjoitettu tärkeimpien ystävien ja sukulaisten nimet ja numerot, joihin saattoi soittaa jos tuli ongelmia tai muuten vaan asiaa.
• Kodin puhelinvastaajat, joissa oli yleensä tosi nolot (useimmiten isän) tallentama puhe, jossa selitti kenen residenssiin oli tullut soitettua ja piti sanoa asiansa äänimerkin jälkeen.
• Minikasettien vaihtaminen puhelinvastaajaan kun vanhasta ei saanut enää selvää kuka oli soittanut ja mikä oli asia.
• Piti löytää puhelinkoppi ja olla kolikoita mukana jos piti soittaa vanhemmille kertoakseen mihin on menossa tai pyytämään kyytiä kotiin.
• Puhelinpalvelu johon soitettiin, joka kertoi tarkan ajan jos piti asettaa kelloon oikea aika.
• Puhelinnumeroiden muistaminen ulkoa ei ollut supervoima ysärillä.
• Piti puhua kaverin vanhemmille jos halusi pyytää kaveria ulos eikä sattunut olemaan ensimmäinen joka vastasi heidän kotipuhelimeensa.
• Kun vastasit aina puhelimeen tietämättä edes kuka soittaa.
• Piti käydä iso puhelinluettelo läpi kun halusi tilata vain pizzan.
• Jos joku ilmoitti että soittaa tiettynä päivänä tai tiettyyn aikaan, päivä meni useimmiten niin että olit sen koko päivän puhelimen lähellä kotona.

Antropomorfismi eli ihmisenkaltaistaminen tarkoittaa inhimillisten ominaisuuksien liittämistä muihin eläimiin, elottomiin esineisiin ja kuvitteellisiin kohteisiin. 

Antropomorfismeja on ollut jo muinaisissa uskonnoissa. Esimerkiksi muinaisen Egyptin uskonnossa useat jumalolennot kuvattiin olentona, jolla oli eläimen pää ja ihmisen vartalo. Televisioon nämä jo muinaisissa uskonnoissa olleet olennot adoptoitiin aika myöhäisellä kaudella. Vasta 80-luvulla alkaneen antropomorfismibuumin ansiosta useita sarjoja, missä nämä olennot seikkailivat saivat tilaa ja ihmisten tietoisuus tästä mytologian alalajista tuli tunnetuksi. 

Useimmiten sarjat joissa näitä olentoja oli esillä, ylistettiin ystävyyden ja tiimihengen voimaa. Näissä sarjoissa usein antropomorfismi-olennot vetivät keskenään yhtä köyttä selvitäkseen ihmisten maailmassa ja yleensä jokaiselle hahmolle annettiin omanlainen persoonallisuus, joka erosi muista tiimin jäsenistä selkeästi. Jokaisen katsojan oli helppo valita oma suosikki tiimistä ja kenties jopa tunsi samaistuvansa tämän suosikkinsa toimiin ja ajatuksiin. 

Tässä muutama maininta kasarin ja ysärin sarjoista, joissa antopomorfismi on ollut erittäin selkeästi esillä. Voisi kai sanoa että antopomorfismi täytti television lastenohjelmatarjonnan jossain vaiheessa lähes täysin. Osa näistä sarjoista nousi kulttimaineeseen vuosien kuluessa, jotka edelleen on monien ihmisten tiedossa ja nostalgian nälkäisimmät fanittavat näitä edelleen, eläen lapsuuttaan uusien remake versioiden kautta.

Street sharks – Katuhait

Katuhait oli amerikkalainen animaatiosarja jota tuotettiin vuosina 1994-1996. 

Sarjassa teini-ikäiset pojat joutuivat pahan tohtori Paradigman testien uhreiksi ja saivat hain DNA:ta. Jokainen pojista sai jonkin erikoiskyvyn ja heidän tiiminsä päätti suojella maapalloa taistelemalla arkkivihollista tohtori Paradigmaa vastaan, joka itsekin muuttui ihmispiraijaksi. 

Katuhait oli erittäin suosittu varsinkin rekvisiittamyynnissä, sillä figuureista tuli erittäin haluttuja. Tappajahai-elokuva pilasi lähes kaikkien haiden maineen ja osa lajeista kalastettiin lähes sukupuuttoon kunnes Katuhait tulivat televisioihin. Jo fakta että hait ovat sankareita eikä vihollisia, inspiroi useita ihmisiä suojelemaan näitä mahtavia merten olentoja.

The Biker Mice from Mars – Prätkähiiret

Suomessa suursuosion saanut sarja Prätkähiiret pyöri televisiossa vuosina 1993-1996. 

Kyseisessä sarjassa humanoidihiiret marsista monien sattumusten kautta eksyi maahan moottoripyöriensä kanssa. Maassa heitä auttoi automekaanikko nimeltä Santtu, joka omisti pienen korjaamon. Marsissa hiiret taistelivat plutolaisia kalahumanoideja vastaan ja pian heille selvisi että maahan oli myös tullut plutolaisia tarkoituksena varastaa maan luonnonvarat omaan käyttöönsä tehden maasta aution ja kuivuneen planeetan. 

Suomessa prätkähiirien oheismateriaali ja sarja tuli nopeasti suosituksi. Kaikki lapset halusivat kaikki erilaiset versiot sarjan figuureista ja sarjaan lisättiin todella paljon piilovitsejä erityisesti aikuisille. Lapset eivät näitä vitsejä tajunneet, mutta sarja oli tarkoitus olla viihteellinen kaikenikäisille. Yksi positiivinen asia minkä sarja sai aikaan oli se että se antoi hyvää mainetta moottoripyörille ja niitten harrastajille jotka ennen vanhaan miellettiin huligaaneiksi. Sarjassa oli myös todella hyvin esillä luonnonsuojelu ja kavereista välittäminen. 

Suomessa sarjaa esitti dubattuna MTV3, Sub ja C More Juniori

Prätkähiiriä yritettiin lämmitellä uudelleen 2000-luvulla, mutta suosio ei ollut niin suuri kuin aikoinaan 90-luvulla. 

Teenage Mutant Ninja Turtles – Teini-ikäiset mutantti ninja kilpikonnat

Teini-ikäiset mutantti ninja kilpikonnat, suomalaisille tutummin Turtlesit, tuli televisiosta vuosina 1987-1996. 

Sarjassa ninja Hamato Yoshi, joutui pakenemaan Japanista New Yorkiin katalan oppilaan tempun jälkeen ja asettui New Yorkin viemäreihin asumaan ystävinään rotat. Yoshi löysi eräänä päivänä viemäreihin eksyneet pienet kilpikonnanpoikaset ja kasvatti näitä lemmikkeinään, kunnes eräänä päivänä löysi kilpikonnat oudon violetin liejun peitossa. Yoshi ja kilpikonnat altistuivat aineelle ja kokivat mutaation Yoshin muuttuessa ihmisen ja rotan risteykseksi ja kilpikonnat muuttuivat ihmismäisemmiksi. 

Valitettavasti Yoshin vihollinen muutti myös New yorkiin ja otti nimekseen Silppuri ja näin alkoi Yoshin, eli mestari Tikun, turtleseiden ja Silppurin 10 tuotantokautta kestävä vihollisuus. 

Wizard Magazine listasi vuonna 2001 turtlesit sijalle 57 sadan kaikkien aikojen parhaimmat animaatiosarjat-listalla. Alkuperäinen sarjakuva erosi huomattavasti animaatiosarjasta, joka haluttiin tehdä lapsiystävällisemmäksi televisioon. Myös sarjan nimeä muutettiin joissakin maissa, sillä jotkin maat kokivat sanan ”ninja” häiritsevänä lapsille. 

Turtlesit aiheuttivat maailmalaajuisen buumin ja tuskin oli ketään ketä ei olisi tiennyt mistä oli kyse, kun kuuli sarjan nimen, vaikka ei olisi tätä animaatiosarjaa seurannutkaan. Kaiken oheisrekvisiitan ja sarjan ansiosta nämä kilpikonnat tulivat erittäin tunnetuksi lähes jokaisessa maassa ja jokaiselle ikäryhmän edustajalle. 

Turtleseista on tullut useita elokuvia ja sarjoja jälkeenpäin, vaikka niissä ei ole samaa hohtoa mitä aikoinaan oli ensimmäisessä animaatiosarjassa, jonka mukana milleeniaalilapset kasvoivat. 

Road Rovers – Rooverit 

Rooverit sarja oli Warner Bros. Animationin tuottama piirrossarja jota tuotettiin vuosina 1996-1997. Sarjassa seurattiin viiden supervoimilla varustetun koiran seikkailuja, joiden johtaja oli tiedemies, joka opasti Roovereita maanalaisesta tukikohdasta käsin ja auttoi tarjoamalla erilaisia apuvälineitä ja kulkuneuvoja. Sarjasta mielenkiintoisen teki se, että jokainen koirasankari oli eri rotuinen ja eri luonteinen, joten jokaiselle katsojalle löytyi taatusti oma suosikki tiimistä. 

Sarja oli erittäin suosittu kaikkien koiraihmisten keskuudessa vaikkakin sitä tehtiin vain yhden tuotantokauden verran. Harmillista sinänsä. sillä sarjalla olisi voinut olla enemmänkin kysyntää jos markkinointiin olisi panostettu paremmin. 

Sarjaa esitti suomessa Nelonen suomenkielisellä tekstityksellä. 

Lapset valkokankaalla on haastavaa monella eri tasolla, vaaditaan oikea ohjaaja ja oikea ilmapiiri, jotta lapset olisivat mahdollisimman luonnollisia kuvauksissa. Jotkut saattavat kadehtia näitä lapsia että ovat päässeet menestyksen makuun niin nuorena Nämä ketkä kadehtivat näitä lapsitähtiä näkevät vain sen mitä media haluaa heille näyttää. 

Menetetty lapsuus ei ole leikin asia jonka vuoksi suurin osa lapsitähdistä on kokenut vanhemmalla iällä henkisiä ongelmia, päihderiippuvuutta tai muita ongelmia jotka ovat vaikuttaneet heidän koko aikuiselämäänsä. Heidän tekemänsä uhraus on ollut suuri eikä mitenkään kadehdittava asia, sillä elokuvamaailma on erittäin raadollista ja julmaa myös pienille lapsitähdille. 

Macaulay Culkin – Yksin kotona 

Yksin kotona-elokuvan on tähän mennessä varmasti nähnyt lähes jokainen meistä ainakin ennen joulua. Vuonna 1990 julkaistu elokuva, jonka käsikirjoittaja ja tuottaja oli John Hughes, ei syyttä ole yksi maailman katsotuimmista jouluelokuvista nykypäivänä, sillä se sai yhteensä kymmenen palkintoa ja kolme ehdokkuutta. Mukaanlukien kaksi Oscar-ehdokkuutta musiikista. 

Elokuvan juoni oli hyvin toimiva seikkailukomedia. Perhe lähti lomalle ja kaikkien sattumusten kautta he unohtivat yhden lapsistaan, Kevinin, kotiin. Valitettavasti samaan aikaan rosvot kiertelivät korttelissa etsien rikkaita taloja ryöstettäväksi ja tottakai Kevin puolusti kotiaan erilaisilla ansoilla ja tempuilla antaen kunnon opetuksen varkaille. 

Elokuvan yksi syy sen suureen suosioon saattoi olla oikean lapsinäyttelijän valinta. Vuonna 1980 syntynyt Macaulay Culkin, joka oli suurperheen lapsi, näytteli pieniä rooleja ennen kuin valittiin elokuvaan ”Uncle Buck”, jonka ansiosta hänestä tuli sen ajan tunnetuin lapsinäyttelijä Hollywoodissa. Todellinen tähti hänestä tuli ”Yksin kotona” elokuvan julkaisun jälkeen. Muita elokuvia missä hän näytteli päärooleja olivat ”Yksin kotona 2 – eksynyt New Yorkissa”, ”Tyttöni mun”, ”Serkkupoika” ja ”Riku Rikas” mutta nämä eivät tuoneet hänelle yhtä suurta suosiota kuin ”Yksin kotona” elokuvarooli. 

Culkin oli useita vuosia poissa julkisuudesta, syynä tähän lähinnä oli paine jonka Hollywoodelämä toi mukanaan sekä huumeongelmat, joiden vuoksi hän joutui vuoden ehdolliseen vankeustuomioon. Monien hoitojen jälkeen Culkin sai itsensä kuntoon, eroon huumeista ja jatkoi uraansa näyttelijänä sekä perusti pienen komediarockyhtyeen. Nykyään Culkin on näytellyt elokuvissa, jotka eivät ole olleet kassamenestyksiä ja herra itse on viettänyt suurimmaksi osaksi hiljaiseloa viimeiset vuodet. 

Mason Gamble – Ville Vallaton

Ville vallaton ja tämän äreä naapuri Karjusen setä on suorastaan klassikkoelokuva 90-luvulta. Kyseinen elokuva valmistui vuonna 1993, sen käsikirjoitti John Hughes ja tuotti Warner Bros. 

Nykypäivänä tätä elokuvaa katsoessa tulee mieleen valistuneempana, miten väärinymmärretty Ville Vallaton todellisuudessa, oli sillä hän ei koskaan halunnut kenellekään harmia, asiat vain menivät varsin usein pieleen varsinkin kiukkuisen naapurin sedän kanssa. 

Juoni elokuvassa muistutti hämärästi Yksin kotona-elokuvan juonta, joka oli tullut ulos muutama vuotta ennen Ville Vallatonta. Elokuvassa Villen täytyi mennä naapuriin hoitoon, koska vanhemmilla oli työmatkoja samaan aikaan. Ville suututti vahingossa naapurin sedän ja järkyttyneenä päätti lähteä pois häiritsemästä Karjusen setää. Pitkälle Ville ei ehtinyt, sillä hän törmäsi paikalliseen roistoon, joka otti Villen panttivangikseen. Varsin huono idea ottaa mukaan kaikista lapsista juuri Ville panttivangiksi, sillä pian rosvoparka oli ongelmissa liian avuliaan Villen takia. 

Mason Gamble syntyi vuonna 1986 ja näytellessään Ville Vallattoman roolia hän oli 7-vuotias. Hänet valittiin rooliin 20,000 lapsen joukosta ja ei Ville Vallaton roolin jälkeen saanut mitään merkittäviä rooleja. Lopulta showbusinesselämä kävi sen verran raskaaksi että hän jätti tämän uran kokonaan taakseen ja meni Kalifornian yliopistoon. Hän elää tätä nykyään normaalia elämää kaukana elokuvateollisuudesta. 

Mara Elizabeth Wilson – Matilda ja Lasten kapina

Matilda ja lasten kapina perustui Roald Dahlin kirjoittamaan kirjaan ”Matilda”. Elokuvan oli Danny DeViton ohjausta ja se sai ensi-iltansa vuonna 1996. 

Matilda ja lasten kapina elokuva kertoi tytöstä nimeltään Matilda, joka rakasti yli kaiken kirjojen lukemista. Valitettavasti hänen vanhempansa olivat aivan toista maata ja olivat itsekkäitä huijareita jotka halusivat vain mahdollisimman paljon rahaa itselleen välittämättä vähääkään mielen sivistyksestä. Onneksi koulussa oli yksi opettaja, joka ymmärsi Matildaa ja tämän rakkautta kirjoihin. Valitettavasti koulun rehtori otti Matildan silmätikukseen ja niin lapset ottivat tehtäväkseen rehtorin potkujen järjestämisen erilaisilla kepposilla.

Mara Elizabeth Wilson syntyi vuonna 1987, lapsitähtenä hän näytteli elokuvissa ”Mrs. Doubtfire – Isä sisäkkönä”, ”Joulu manhattanilla”, ”Henkimaailman hommia” ja ”Thomas and the magic railroad”. Maran äiti kuoli rintasyöpään samana vuonna jolloin ”Matilda ja lasten kapina” tuli teattereihin. Danny DeVito näytti Maran äidille viimeistelemättömän version elokuvasta, sillä Maran äiti ei elänyt ensi-iltaan asti. Maran ainoat muistetuimmiksi rooleiksi jäi roolit elokuvissa ”Isä sisäkkönä” ja ”Matilda ja lasten kapina”

12-vuotiaana Maralla diagnosoitiin pakko-oireinen häiriö ja ADHD. Hän paljasti julkisuuteen, että hän oli kokenut nuoruusvuosinaan ahdistusta ja masennusta osana projektia, jonka tarkoituksena oli valistaa nuoria henkisistä ongelmista. 

Mara oli pitkään poissa julkisuudesta ja vasta viime vuosina on saanut pieniä rooleja elokuvista ja sarjoista. Tosin nämä eivät ole tuoneet samaa kuuluisuutta ja mainetta mitä hän sai aikoinaan Matildan roolista.

Monen lapsen ja nuoren kesäloma-aamut ei olisivat alkaneet kunnolla ilman Ylen Summeri sarjaa joka tuli arkiaamuisin. Ohjelmaa esitettiin vuosina 1999-2011. Ohjelma koostui useimmiten nuoria kiinnostavista asioista ja sisälsi lyhyitä raportteja, sketsejä, kilpailuja sekä muita viihteellisiä tempauksia. Monet varmasti muistavat summerin parhaiten ulkomaalaisista nuortensarjoista, joista osa on edelleenkin klassikoita ja tuovat mieleen huolettomat kesäaamut. Sarjoista teki erityisen kiehtovia se että vastoin yleisiä käsityksiä nuortensarjoista, ne eivät olleet mitään perinteisiä ”nuorten romanssisarjoja”, vaan tuotiin enemmän esille ystävyyttä sekä erilaisuuden hyväksymistä.

Itselle nämä ulkomaalaiset nuortensarjat olivat ehdottomasti suosikkeja ylen tarjonnasta tuohon aikaan. Useimmiten sarjat olivat erilaisia mitä ylellä siihen aikaan muuten esitettiin ja useimmat sarjat koskettivat joko maailmanlaajuisia ongelmia tai sitten oman elämän pienempiä haasteita. Näin aikuisiällä huomaa kuinka naiveja jotkin sarjat olivat mutta lapsena ja teininä asioita katsoi erilailla mikä teki niistä kiinnostavia. 

Tässä muutama maininta muutamasta sarjasta jotka jäivät itselle mieleen parhaiten Summerin nuortensarjoista, joita katsoisi vaikka useammankin kerran.

Klaani (The tribe)

Klaani oli post-apocalyptinen nuortensarja jota tehtiin kokonaisuudessaan viisi tuotantokautta vuosina 1999-2003. 

Sarjan juoni sijoittui lähitulevaisuuteen, jossa mystisen viruksen vuoksi kaikki aikuiset olivat kuolleet ja lapset yrittivät keskenään pärjätä kaupungissa. Eloonjääneet lapset joutuivat selviämään ilman aikuisten opastusta ja neuvoja luoden samalla oman maailman, jossa he saattoivat elää edes jollain tavalla ja näin ollen alkoi muodostua klaaneja joilla oli omat nimet sekä koodit pukeutumisessa ja aatteissa. Sarjassa keskityttiin eniten Ostarin Rotat-klaanin toimintaan ja ongelmiin klaanin sisällä sekä sen ulkopuolella. 

Klaani-sarja oli kenties yksi suosituimmista summerin sarjoista, jota katsoivat kaikenikäiset sarjan yllättävän aikuismaisen käsikirjoituksen ansiosta.

Majakan Väki (Round The Twist)

Majakan väki oli Australialainen lasten komedia- ja fantasiasarja, jota tuotettiin vuosina 1990-2001.Sarja oli erittäin suosittu 70 maassa, jota sitä esitettiin ja sai lukuisia mainintoja ja palkintoja.  

Kyseisessä sarjassa perhe muutti majakkaan asumaan Victorian rannikolle. Perheeseen kuului isä ja kaksi poikaa sekä yksi tytär. Perheen äiti oli menehtynyt aiemmin ja isä halusi aloittaa uuden elämän uudessa kaupungissa. Useimmiten lapset olivat sarjan pääosassa ja kohtasivat mystisiä asioita, esimerkiksi merenneitoja ja kummituksia joiden kautta käsiteltiin välillä nuorille erittäinkin arkoja asioita, jotka oli helpompi käsitellä viihteen kautta. Sarjassa tuli myös esille lapsille sopivalla tavalla ympäristöstä huolehtiminen ja ilmastomuutoksen estäminen. 

Kadoksissa (Jeopardy)

Kadoksissa sarja oli brittiläinen nuortensarja jota tuotettiin vuosina 2002-2004. Sarja tuli tutuksi katsojille summerin kautta mutta ei saanut suomessa eikä maailmalla suurta suosiota. 

Sarjassa kahdeksan nuorta lähti opettajansa kanssa Australiaan tutkimaan seutua, jolla eräs pariskunta väitti kohdanneensa ufoja. Nuoret olivat erittäin kiinnostuneita yliluonnollisista ilmiöistä ja jokaisella oli oma videokamera jolla kuvasivat kaikkea mitä näkivät ja kokivat. Matka ei ollut mikään peruslomareissu sillä matkan aikana nuoret joutuivat kokemaan fyysisiä ja henkisiä paineita sekä erittäin piinaavia hetkiä. 

Kadoksissa-sarja muistutti hämärästi Blair witch project-elokuvan juonta, tosin ei ehkä niin rajuilla käänteillä mitä elokuvassa oli. 

Lento 29 (flight 29 Down)

Lento 29 sarja oli nuorille suunnattu amerikkalainen televisiosarja jota tuotettiin vuosina 2005-2007. 

Sarjassa seurattiin nuorten teinien selviytymistä autiolla saarella jolle he olivat joutuneet lentokoneen syöksyttyä maahan trooppisen myrskyn vuoksi. Aurinkovoimalla toimivan videolaitteen avulla lapset puhuivat välillä itsestään kameralle ja heidän jokapäiväisistä ongelmistaan saarella sekä toistensa kanssa. Sarjassa käsiteltiin usein erilaisuutta ja toisten erilaisuuden hyväksymistä sekä joustamista tietyissä hankalissa tilanteissa. Lapset yrittivät selvitä autiolla saarella ja samalla löytää keinon päästä takaisin kotiin valtameren yli.

Sarja itse asiassa oli tavallaan ”Lost” sarja teineille ilman yliluonnollisia tapahtumia joita tapahtui Lost sarjassa. 

H20 (H20: Just Add Water)

H20 oli australialainen nuortensarja jota tuotettiin vuosina 2006-2010. 

Sarjassa seurattiin kolmen teinitytön elämää, joitten elämät poikkesivat normaalin teinitytön elämästä siten että he olivat itse asiassa merenneitoja. Tytöt pystyivät silti elämään normaalia elämää niin kauan kunnes eivät vain saaneet millään tavalla vettä iholleen. Myös heillä kaikilla oli oma erityinen taikavoima, yksi pystyi jäädyttämään vettä, toinen kiehuttamaan ja kolmas liikuttamaan tahtonsa mukaan. 

Sarjassa käsiteltiin usein aiheita kuten porukkaan kuuluminen sekä globaaleja ongelmia kuten merien liikakalastusta ja uhanalaisten merieläinten suojelua. 

Teinidracula (Young Dracula)

Teinidracula oli brittiläinen nuorten kauhusarja jota tuotettiin vuosina 2006-2014. 

Sarjassa seurattiin vampyyriperheen elämää jossa perheen nuorin, Vladimir, yritti kuumeisesti etsiä keinoa välttääkseen tulemasta myös vampyyriksi. Perheen vaiherikasta ja verenmakuista elämää rikastuttivat ja vaikeuttivat vampyyrinmetsästäjä ja hänen poikansa sekä naapurin erikoinen perhe jonka perheen poika ihannoi vampyyreja todella paljon ja näin ollen ystävystyi Vladimirin kanssa ja koki jännittäviä ja pelottavia seikkailuja tämän kanssa sarjan aikana. 

Sarjassa käsiteltiin erittäin hyvin vanhempien ja nuorten suhdetta sekä tuotiin esille että vanhempien pitäisi myös kunnioittaa nuorten omia haaveita sekä suunnitelmia. 

90-luvulla tuli aasia tutuksi lapsille ja aikuisille erittäin miellyttävällä tavalla, sillä animet ja sen kaikki eri muodot rantautuivat länsimaihin. Hyvin suunnitellut animesarjat voittivat pian suuren yleisön puolelleen, vaikka ei olisi erikoisesti ihaillutkaan aasiaa tai sen kulttuuria. Aasialainen anime koki valitettavasti länsimaissa hieman tylyäkin vastaanottoa televisioyhtiöiltä, sillä Aasiassa on eri näkemys mitä voi millekin ikäryhmälle näyttää televisiossa verrattuna länsimaiseen ikärajasuunnitelmaan. Erityisesti amerikkalaisten näkemys, mikä on kiellettyä lapsilta ja mikä ei eroaa huimasti aasialaiseen sensuuriin verrattuna. Näin suomalaisen näkökulmasta jotkut muutokset animeissa tuntuu olevan turhia, esimerkiksi joissakin pokemon jaksoissa James editoitiin täysin uusiksi, koska oli pukeutunut naiseksi.

Animesarjoja leikattiin, jaksoja jopa poistettiin väleistä ja nimiä muuteltiin. Onneksi nykyään suurin osa animeista on julkaistu erilaisille alustoille (suoratoistot, DVD, Blu-ray) joissa on alkuperäiset leikkaamattomat jaksot omalla kielellään.

Tässä muutama maininta toisistaan aivan erilaisista animesarjoista 90-luvulla jotka tulivat kuuluisiksi yhden vuosikymmenen aikana:

Hopeanuoli

Hopeanuoli-anime rantautui suomeen vuonna 1989 VHS:nä, mutta suuren suosion vuoksi julkaistiin uusintana vuosina 1994, 1996 ja 1998.

Hopeanuoli oli Yoshihiro Takahashin käsikirjoittama ja Tōei Animationin tuottama animaatio vuodelta 1986.

Anime kertoo karhunmetsätyskoirasta Ginistä joka näee pentuna kun hänen isänsä taistelee Akakabuto-karhun kanssa häviten suurelle karhulle ja katoaa rotkoon. Kaikki olettavat Ginin isän, Rikin, kuolleen ja Gin alkaa harjoittelemaan karhunmetsästyskoiraksi onnettomuuden jälkeen vanhan isoisän opastuksella. Lopulta selviää että Akakabuto yrittää rakentaa linnoitusta ja aiheuttaa ihmisille ja eläimille harmia omalla karhuarmeijallaan, Gin päättää tehdä asialle jotain. Gin littyy villikoirien laumaan, jota johtaa hänen kuolleeksi luultu isänsä , Riki, joka kärsii muistiongelmista eikä näin ollen ainakaan aluksi tunnista Giniä omakseen. Koirat alkavat kerätä uusia jäseniä ryhmäänsä kiertäen ympäri Japania suunnitelmana tuhota Akakabuton suunnitelmat ja pelastaa kaikki karhujen hirmuvallalta.

Hopeanuoli-anime sai paljon negatiivista huomiota aikoinaan, sillä anime on erittäin raaka jota ei katsottu hyvällä varsinkaan lapsikatsojille suunnattuna. Animea leikattiin niin että se saatettiin kohdentaa pienimmille katsojille. Valitettavasti animen juoni ei ollut entisensä leikkauksien jälkeen ja vasta vuonna 2003 julkaistiin Suomessa leikkaamaton japaninkielinen versio DVD boksina.

Sailor moon

Sailor moon oli Naoko Takeuchin luoma ”girl power”anime joka tuli suuren yleisön tietoisuuteen erityisesti animena vuonna 1992 Tōei Animationin tuottamana. Anime nousi nopeasti suosioon monessa eri maassa ja se dubattiin usealle eri kielelle ja esitettiin ymp舐i maailmaa televisiossa.

Sailor moon kertoo teini-ikäisestä tytöstä nimeltään Usagi Tsukino, joka saa tietää olevansa Sailor-soturi, Sailor moon. Kuin sattuman kautta Usagi pelastaa kissan joka ei ole mikä tahansa kissa. Kissan nimi on Luna, jonka tehtävänä on etsiä kuun prinsessa ja kertoa että Usagi on yksi valituista sotureista ja antaa hänelle maagisen rintakorun. Rintakorun avulla Usagi pystyy muuntautumaan soturiksi ja näin pystyy taistelemaan Dark Kingdom demoneita vastaan.

Tarinan jatkuessa löytyy lisää sotureita jotka omaavat samanlaiset voimat ja kaikkien soturinimet on nimetty eri planeettojen mukaan. Yhdessä tytöt taistelevat pahaa vastaan ja luovat samalla ystävyyssuhteita jonka jälkeen he ovat vähintään yhtä rakkaita toisilleen kuin siskokset.

Suomalaiset muistavat varmasti Sailor moonin parhaiten ruotsinkielisellä dubbauksella SubTVn esittämänä suomenkielisellä tekstityksellä. Animea haukuttiin maailmalla huolimattomasta animoinnista, hahmojen sieluttomuudesta ja erittäin paljon vaihtelevasta laadusta. Länsimaissa esitetyt jaksot kokivat myös todella paljon muutoksia ennen kuin pääsivät televisioon, sillä animea pyrittiin muuttamaan sopivaksi nuorelle yleisölle. Hahmojen, paikkojen ja hyökkäysten nimiä vaihdettiin, jaksoista leikattiin pois väkivaltaisia kohtauksia ja seksuaalisia viittauksia. Silti Sailor moon oli aikansa uranuurtaja sillä se oli ensimmäisiä länsimaisia suuren suosion saavuttaneita animesarjoja mitä esitettiin televisiossa ja toi tutuksi länsimaalaisille animea ja japanin kulttuuria.

Pokemon

Pokemon on kenties maailman tunnetuin japanilainen tavaramerkki. Animen ensimmäinen jakso esitettiin Japanissa 1. huhtikuuta 1997. Tuotantokausia tähän mennessä animella on 23 ja jaksoja on tehty yli 1000 vuoteen 2017 mennessä.

Sarja perustuu aika paljon videopeleihin jotka tulivat markkinoille ennen animea.

Animessa päähahmo nimeltä Ash Ketchum aloittaa matkansa Pokemon-mestariksi. Matkan aikana Ashin on tarkoitus kerätä Pokedexiin mahdollisimman paljon tietoa erilaisista pokemoneista, oppia ymmärtämään erilaisten pokemonien vahvuuksia ja heikkouksia ja napata niitä mahdollisimman paljon itselleen näitä matkansa aikana. Ash ja hänen pokemonsa Pikachu tapaa uusia ihmisiä ja pokemoneja samalla kun ottelee salipäälliköitä vastaan jokaisessa uudessa kaupungissa. Ainoa poikkeus Pokemonissa oli 23. tuotantokausi jossa päähahmoja lisättiin muutaman hahmon verran ja juoni muutettiin hieman edellisten 22 tuotantokauden totutusta juonesta.

Pokemonia esitti pitkään Suomessa ainoastaan MTV3 eikä kaikkia jaksoja esitetty Suomen tvssä. Pokemon elokuvat olivat erittäin suosittuja ja boostasivat entisestään pokemonbuumia joka jatkui yllättävän pitkään Suomessakin. Animen ansiosta Pokemon tavoitti suuremman yleisön kuin pelkällä oheismateriaalilla ja peleillä sekä valloitti uusia mantereita. Pokemon on kenties maailman tunnetuin japanilainen anime sen useiden tuotantokausien ja hahmojen ympärille rakennetun markkinoinnin ansiosta.

Tuskin Bram Stoker oletti aikoinaan tehdessään kuuluisimman teoksensa, Draculan, että tämä hahmo inspiroisi tulevaisuudessa useita erilaisia hahmoja. Tämä kirja oli selkeästi suunnattu aikuisille mutta silti inspiroi ohjaajia ja käsikirjoittajia luomaan hahmoja jotka esittelivät lapsille draculan ennen kuin he edes osasivat lukea. Muutamia lastensarjoja katselemalla on vaikea kuvitella enää Dracula verenhimoiseksi vampyyriksi sillä jotkin lastenohjelmien hahmot ovat niin vakiintuneet tähän Draculaan, että osalle tulee väkisinkin mieleen joku listatuista hahmoista jotka olivat varsin ystävällisiä ja hivenen hömelöitä eivätkä todellakaan pelottavia kuten itse kirjan kreivi Dracula. On silti todella hienoa että Draculan hahmo sai kunniaa osakseen eikä näin ollen koskaan vaipunut unholaan, uskon että itse Bram Stoker on ylpeä kaikista niistä ketkä ovat tuoneet hänen hahmoaan esille tavalla tai toisella viihdemediassa. 

Kreivi von Count

Kreivi von Count tuli tutuksi lapsille Seesamtie-sarjassa jossa tämä ystävällinen, laskemista rakastava vampyyri näyttäytyi ensimmäisen kerran vuonna 1973. 

Koska Seesamtie haluttiin pitää valistavana ja opettavana sarjana, oli suorastaan loogista että lapsille haluttiin opettaa laskemista hauskalla ja miellyttävällä tavalla. Tähän rooliin piti luoda tätä tehtävää varten hahmo jota lasten olisi pakko rakastaa ja mikä olisi ollutkaan sopivampi hahmo kuin hivenen pelottava mutta lopulta aivan harmiton Kreivi von Count. 

Kreivi von Countin eteen nähtiin todella paljon vaivaa sillä lavasteisiin hänelle rakennettiin oma linna missä vampyyriherra sai asustella ja hahmolle rakennettiin myös oma ajopeli. Rauhallista elämää linnassaan elävä kreivi vietti useimmiten päivänsä laskemalla lemmikkilepakoitaan ja soittamalla viulua. Joissakin jaksoissa jopa hänen tyttöystävänsä Kreivitär on ollut mukana romanttisissa tarinoissa. Kreiville ominaista on että laskutehtävänsä suoritettuaan hän nauroi aina klassista pahisnaurua jolloin salamat välähtelivät ja ukkonen löi taustalla. 

Sesamkadun työpaja on ilmoittanut että Kreivi von Count ei ole vampyyri vaan etäistä sukua vampyyreille vaikka selkeästi käytöksestä ja aksentista huomaa että kyseessä on aivan selvä parodia Draculalle. 

Uskon että tämä hahmo opettajana jokainen meistä olisi tullut matematiikkaneroksi hetkessä, sillä kukaan ei varmasti halua edes kuvitella millainen Kreivi osaa olla vihaisena. 

Vampyyri Ernest (Ernest Le vampire)

Vampyyri Ernest tuli tutuksi lapsille jotka katsoivat Pikku Veturi-lastenohjelmaa viikonloppuaamuisin. 

Sarja oli ranskalainen vuosina 1989-1991 valmistunut animaatiosarja josta tehtiin kaksi tuotantokautta. 

Ernestin tarinat olivat lyhyitä ja yksinkertaisia eikä niissä puhuttu joten animaattorit olivat tehneet loistavaa työtä hahmon kanssa, sillä hahmon ilmeily jäi suurimmaksi osaksi silmien ja kulmakarvojen liikkeisiin joista piti osata lukea Ernestin tunteita. Jaksoissa Ernestille sattui jotain hämmentävää, yllättävää ja jopa pelottavaa jonka jälkeen hän heräsi omasta arkustaan jolloin katsojalle selvisi että se oli vain painajaista. 

Ernestin hahmon ulkonäkö, pitkät torahampaat, valkoinen iho, lepakkomaiset korvat ja frakki sekä pitkä punainen viitta kertoi selvästi että kyseessä oli ranskalainen lasten versio Draculasta. Vaikka Ernest ei puhunut ja tarinat olivat hyvin lyhyitä ja yksinkertaisia, tämä simppeli ja hellyttävä vampyyri jäi ihmisten mieliin ja sydämiin. Vielä nykypäivänäkin milleeniaalit muistavat hyvin tämän hahmon jonka seikkailuja seurasivat lauantai-aamuisin lastenohjelmia katsoessaan.

Sarjan musiikista vastasi Garbiel Yared, jonka musiikki oli todella kuvaava sarjan ja hahmon luonteelle sekä tarinankerronnalle. 

Kreivi Duckula

Kreivi Duckula oli brittiläinen piirrossarja jota tuotettiin 65 jakson verran vuosina 1988-1993. Suomessa tätä sarjaa ei koskaan näytetty televisiossa mutta 90-luvulla julkaistiin jaksoja VHS-kaseteilla suomenkielisillä dubbauksilla. 

Kreivi Duckula sarja kertoi Transylvaniassa asuvasta vampyyriankasta Kreivi Duckulasta jonka elämä ei ollut yksinäistä kiitos hovimestari Igorin ja kodinhoitajan Nannyn kanssa. 

Kreivi Duckula ei ollut mikään stereotyyppinen vampyyri, sillä hänellä ei ollut vampyyrien torahampaita ja hän oli vegetaristi. Muuten hän näytti asusteiltaan aivan kuten jokainen vampyyri ja asui linnassaan kaukana kaikesta. Todellisuudessa Kreivi Ducula ei koskaan pitänyt kodistaan ja hovimestarin ainainen patistelu käyttäytymään kuten suvun perinteet vaati veivät vielä enemmän motivaatiota kreiviltä olla kuten esi-isänsä. 

Vaikka Duckula oli usein egoistinen ja itsekäs, hän oli loppujen lopuksi ystävällinen persoona, joka halusi vain auttaa ihmisiä ja muita olentoja vaikka lopulta sai vain näiden vihat niskaansa omien kohellustensa ansiosta. 

Jaksojen tarinat alkoivat ja loppuivat aina samanlain. Duckulan linnalla oli kyky teleportata ympäri maailmaa ja lähinnä syy näille linnan teleporttauksille oli se että Duckula halusi mainetta ja kunniaa mikä jäi yleensä saamatta ja lopulta he saapuivat takaisin Transsylvaniaan.  

Mitä sarja olisi ollut ilman klassista arkkivihollista, tohtori von Goosewingiä, joka kieltäytyi uskomasta että kreivi Duckula ei ollut kuten muut hänen tapaamansa vampyyrit. Sarjassa oli myös vihollisina yliluonnollisia olentoja kuten zombeja ja mekaanisia ihmissusia. 

Kreivi Duckulasta tehtiin jopa tietokonepeli Commondore64:lle, ZX Spectumille ja Amstrad CPClle jossa Duckula, Igor ja Nanny etsivät Faarao Upanatemin hautaa. 

Kreivi Duckulan hellyttävä, lapsenomainen käytös oli todella ihanaa seurattavaa ruudun toiselta puolelta mutta uskon, että hän olisi ollut haastavaa seuraa egoistisensa käytöksen takia, jos hänen linnassaan olisi tarvinnut viettää aikaa pelkästään hänen sekä hänen palvelijoidensa kanssa.