Hulluimmat animaatioiden tiedemiehet

Hulluja tiedemiehiä on ollut aina ja tulee aina olemaan elokuvissa, animaatioissa ja sarjoissa joissakin muodoissa. 90-luvun lasten animaatioissa oli muutama erittäinkin brutaali tiedemies joka nykypäivän sensuurilla olisi poistettu jo tuotantovaiheessa varsinkin lapsille kohdistetuista ohjelmista. Joillakin näistä tiedemiehistä oli selkeät suunnitelmat tulevaisuutensa suhteen kun taas toiset vaan halusivat leikitellä tieteen ja uhriensa henkien nimissä. Nämä hahmot saattoivat olla täysin fiktiivisiä tai olivat saaneet alkunsa jonkun kyseisen ammatinharjoittajan inspiroimina. 

Viihdemedian käytössä nämä hahmot ovat varsin kiinnostavia ja käsikirjoittajien yksityiskohtaisesti luomia loistavia hahmoja juonen kannalta, mutta toivottavasti nykypäivänä ihmiskunnan historiasta oppia ottaen nämä oikean elämän hullut tiedemiehet ovat osa menneisyyttä.  Kenelläkään ei saisi olla oikeutta päättää kenellä on oikeus elää ja kenellä on paikka leikkauspöydällä sairaiden kokeiden kohteena. Tiede on tärkeä osa ihmiskunnan kehitystä mutta ei niin tärkeä että sen takia olisi unohdettava inhimillisyys ja moraali. 

Professori Nuikki (Prätkähiiret)

Jos jokin asia olisi pelottava kokemus niin se olisi joutua professori Nuikin leikkauspöydälle. Hahmo tuli tutuksi kaikille niille jotka seurasivat Prätkähiiret-sarjaa ja näkivät mihin julmuuksiin tämä hullu professori kykeni taidoillaan ja tiedoillaan. 

Nuikin ”ansiosta” Moto sai itselleen mekaanisen käden ja robottisilmän. Prätkähiiret saivat maassa myös Nuikin siirtokojeen kautta paljon vihollisia jotka yrittivät parhaansa mukaan pyyhkiä koko Chicagon maailmankartalta. 

Nuikin kyvyt yhdistettynä pomonsa, Leipäjuuston, oveliin suunnitelmiin on jo itsessään tappava yhdistelmä ja kun tähän vielä yhdistää Nuikin itse tekemän mutanttiapulaisen Fredin ja Leipäjuuston yksinkertaisen mutta voimakkaan Rasvanahan, kaupunki olisi ollut lähes tuhon oma ilman prätkähiirien apua. 

Nuikista lähes ikonisiksi asioiksi muodostuivat ensimmäisen sarjan aikana tämän pelottavat kokeilut mitä hän toteutti laboratoriossaan ja kaikenlaiset erilaiset ylistykset Leipäjuustolle joka oli selkeää nuoleskelua (luultavasti) parempien olojen toivossa. 

Nuikin päämäärää hulluna tiedemiehenä kukaan ei tiedä mutta kenties se oli vain kamalampien ja brutaalimpien kokeiden ja koeotusten luominen ilman sen suurempia suunnitelmia, kunhan se tapahtui tieteen nimissä. 

Toisaalta Nuikin edes mestarillisimmat työt eivät koskaan onnistuneet kunnolla sillä prätkähiiret olivat liian ovelia hullulle tiedemiehelle joka päätyi useimmiten romahtaneen Leipäjuuston tornin raunioihin jaksojen lopussa. 

Näin maalaisjärjellä ajatellen Nuikki-hahmon inspiraatio on saattanut tulla todellisuuden tiedemiehestä Josef Mengelestä, sillä Nuikin into tehdä kaikenlaisia sairaita kokeita potilailleen sekä fakta että Nuikki on alunperin saksalainen ainakin sarjan tietojen mukaan viittaa pelottavasti tähän tasapainottomaan henkilöön. 

Äly (Äly ja väläys)

Koehiiriparivaljakko Äly ja Väläys tuli tunnetuksi sarjassa Animaaniset, hahmot saivat jopa oman spin-off-sarjan suosionsa takia. Monien kokeiden läpikäyneet hiiret olivat mutatoituneet ja Äly oli parivaljakon aivot ja Väläys suorastaan yksinkertainen idiootti. 

Älyllä oli aina ollut yksi ”pieni” unelma ja päämäärä elämässään, nimittäin maailman valloittaminen. Helppoa ei tämä homma ollut mutta Äly oli sananmukaisesti älykäs ja hänen suunnitelmansakin olivat loistavia mutta aina asiat eivät vain luonanneet niinkuin oli tarkoitus. Väläys oli hänen uskollinen kumppaninsa joka oli kyllä avulias mutta mokasi toisinaan hommat aivan totaalisesti, vaikka ne olisivat yksinkertaisiakin askareita. Useimmiten suunnitelmat olivat tuhoon tuomittuja mutta muutamassa jaksossa hiiret jopa auttoivat (tietämättään) yhteiskuntaa joissakin ongelmissa vaikka lopulta saivat takkiinsa kuitenkin. 

Jaksoissa hiiret murtautuivat ulos häkistään ja lopulta päätyivät aina takaisin eli maailmanvalloitus jäi aina toiseen päivään. Mikä on kenties ihan hyvä juttu sillä kuka tietää millainen johtaja Äly olisi ollut ihmiskunnalle joka teoriassa loi hänet. Uskon että tuskin kovinkaan mukavat oltavat meillä ihmiskunnalla olisi ollut Älyn astuessa maailmanjohtajan saappaisiin. 

Sarjan lentäväksi vitsiksi nousi lausahdus mikä kuultiin jokaisen jakson alussa jossa Väläys kysyi Älyltä ”Hei Äly! Mitä me teemme tänä iltana?” johon Äly aina vastasi ”Samaa mitä teemme joka ilta Väläys, yritämme valloittaa maailman”

Pretorius (Mask/Naamio)

The Mask (Naamio)- elokuvan suosio oli niin suuri että elokuvasta tehtiin oma animaatiosarja. Yllätys monille oli kuitenkin että Naamion arkkivihollinen, Pretorius, oli täysin erilainen kuin sarjan päähahmo. Kukaan ei olisi olettanut että pahiksen roolin luotiin hullu tiedemies joka oli irrottanut oman päänsä kehostaan ja liittänyt tähän pienet hämähäkinjalat ja rakentanut itselleen ihmisvartaloa kestävämmän androidin kehon. 

Pretoriuksen suurin päämäärä tiedemiehenä oli koko sarjan aikana saada Naamion naamio. Sillä tämä naamio sisälsi paljon mystisiä voimia joiden avulla hän ajatteli tekevänsä sairaita kokeita jotka olisivat pahimmillaan johtaneet ihmiskunnan tuhoon.

Naamio-animaatiosarjaa seuranneet varmasti muistavat Pretoriuksen ”muistiot” joita hän aina saneli kun asiat olivat menneet mönkään ja Naamio oli pilannut hänen suunnitelmansa useammin kuin kerran.

Pretoriuksen huumorintajuton persoona oli täydellinen vastustaja huumoria ja iloa rakastavalle Naamiolle joka selkeästi jaksoissa kävi Pretoriuksen hermoille ihan jo pelkällä olemassaolollaan. 

Onneksi Pretorius ei koskaan saanut naamiota itselleen eikä näin toteutettua suunnitelmiaan vaikka hän ja aivoton apulaisensa yritti kovastikin tehdä töitä tämän mestarisuunnitelmansa eteen. 

Muistatko nämä elokuvien koirasankarit?

Ei ole yllättävää että rakastetuimmat perhe-elokuvat sisältävät haukkuvia karvaturreja sillä koirahan on tunnetusti ihmisen paras ystävä. Läpi historian koirat ovat auttaneet ihmisiä päivittäisessä elämässään joko apuna metsästyksessä tai ihan vain henkisenä tukena vaikeina aikoina. 

Koira-aiheet elokuvissa ovat erittäin yleisiä varsinkin jos kyseessä on perhe-elokuva. Vaikka kaikki näyttää toimivan luonnollisesti ja loistavasti elokuvassa koiran ”näyttelemisen” kanssa, vaatii se kovaa työtä kouluttajilta, ohjaajilta ja eläineksperteiltä. Myös koiran oikea valinta on tärkeää sillä kaikkia karvaturreja ei ole tarkoitettu työskentelemään kameroiden ja valojen kanssa joten koiran valinta elokuviin on useiden erilaisten testien kautta tehty päätös että tilanne olisi mahdollisimman vähän stressiä aiheuttava eläintähdille. 

Benji (1974)

Benji on luultavasti ensimmäisiä koiraelokuvia missä näki että työhön oli panostettu yksityiskohdissa ja koiran koulutuksessa. 

Benjin tarina kertoo ystävällisesti kulkukoirasta joka saa myötätuntoa ja rakkautta ihmisiltä joita näkee päivittäin kadulla vaeltaessaan etsiessään itselleen ruokaa. Lopulta erään perheen lapset lähes anelevat isältään jos he saisivat ottaa Benjin kotiinsa koska säälivät tämän pienen mutta ystävällisen koiran tilannetta. Isä suostuu ja Benji saa lähes kuninkaallista kohtelua lapsilta. 

Lapset joutuvat kuitenkin pian pulaan kun heidät kidnapataan lunnaiden toivossa. Benji ei halua seurata sivusta kun hänen hyväntekijänsä kärsivät ja lähtee pelastamaan lapset itse. 

Elokuva on todella suloinen ja käsitellään hyvin tunneasioita, esimerkiksi perhe josta tarina kertoo on hyvin vauras mutta jokainen pystyy samaistumaan isän hätään kun lapset kidnapataan. 

Vaikka Hollywood-studiot eivät suostuneet tukemaan elokuvan rahoitusta ja levitystä jonka lopulta hoiti itse tuottaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja Joe Camp. Turhaan Joe Camp ei nähnyt kovaa vaivaa elokuvansa eteen sillä elokuvan tunnuslaulu voitti Oscarin parhaasta alkuperäisestä laulusta. 

Bingo (1991)

Bingo on elokuva joka on jäänyt menestyvämpien koirateemoisten elokuvien jalkoihin mutta on todellakin katsomisen arvoinen. Tarinan pääroolissa on Bingo-niminen koira joka karkaa sirkuksesta  ja tapaa pojan jonka kanssa ystävystyy. Valitettavasti ystävyys jää lyhyeksi sillä pojan perhe ei halua koiraa vaivoikseen jolloin Bingo jää yksin kun pojan perhe muuttaa muualle asumaan. 

Poika ja Bingo ovat silti päättäneet että mikään ei estä heitä olemasta yhdessä ja poika auttaa Bingoa löytämään hänet jättämällä matkan varrelle merkkejä joita Bingo voi seurata. 

Bingo kokee monia uskomattomia seikkailuja ja kiinnostavia persoonia seikkailullaan maan läpi ystävänsä luokse jotta he voivat olla yhdessä jälleen.

Bingo-elokuva on sydämellinen tarina joka kestää useammankin katselukerran. Elokuvassa käsitellään hyvin eläinten julmaa kohtelua sirkusmaailmassa jossa vain tuloksilla on merkitystä. Onneksi tällainen toiminta on näinä päivinä ajettu alas viranomaisten toimesta. 

Kenties vielä hienomman elokuvan Bingosta tekee sen että koira joka näyttelee bingoa on eläinsuojasta löydetty koira joka itse asiassa oli narttu vaikka elokuvan Bingo oli uroskoira. 

Iron Will – Jääkenttien sankari (1994)

Jääkenttien sankari perustuu tositarinaan nuoresta miehestä jonka isä menehtyy onnettomuuden seurauksena. Pojalle jää hoidettavakseen isänsä tila ja haluaa pelastaa sekä tilan että äitinsä taloudelliselta ahdingolta. Lopulta tarjoutuu mahdollisuus osallistua koiravaljakkokilpailuun jossa palkintona on 10 000 dollaria. Summa riittäisi mainiosti pelastamaan tilan sekä turvaamaan perheen tulevaisuuden. Poika ja erheen rekikoirat joutuvat raskaalle koitokselle selvittäessään tiensä 800 kilometrin mittaisen reitin läpi vaarallisten lumivyöryjen ja petollisten kanssakilpailijoiden aiheuttaen heille suuria ongelmia. 

Disneyn julkaisema Lumikenttien sankari on koskettava elokuva itsensä ylittämisestä, rohkeudesta ja omistautumista asialleen. Jo fakta että elokuva perustuu todellisiin ihmisiin ja eläimiin tekee elokuvasta erityisen, jota katsoessaan on vaikea pidätellä kyyneleitä. Koirien näyttelijänsuoritukset ovat loistavia ja näkee että ne todella nauttivat rooleistaan. Myös ylistys villille pohjolan luonnolle on varsinkin suomalaiselle kokemus itsessään.

Beethoven (1992)

Varmasti lähes jokainen milleeniaalilapsi näki aikoinaan edes yhden Beethoven-elokuvan. Hellyttävä iso bernhandinkoira joka varasti katsojien sydämet ja toi tunnetuksi säveltäjäneroa kantaen tämän nimeä tuli kulttiklassikoksi. 

Beethoven-elokuva kertoo bernhandilaisen pennusta joka karkaa eläinkaupasta ryöstäjien iskiessä liikkeeseen. Pienen pakoseikkailun jälkeen pentu päätyy Newtonin perheen luokse joka aluksi ottaa pennun tilapäisesti hoitoonsa. Perhe yrittää tuloksetta etsiä pennun omistajia jonka seuraksena pentu jää kasvattajiensa omaksi lemmikiksi lopulta. Tottakai Beethovenilta vie oma aikansa oppia talon säännöille ja tämä aiheuttaa eniten päänvaivaa perheen isälle joka joutuu sietämään Beethovenin temppuja ja hyväntahtoisia auttamisyrityksiä jotka useimmiten päätyvät katastrofiksi. 

Lasten ja eläinten näyttelijäsuoritukset on uskomattoman luontevia ja aitoja. Hyvin nuorten lasten ja eläinten yhteistyö elokuvissa vaatii paljon kärsivällisyyttä ja työtä missä on onnistuttu Beethoven elokuvassa. Elokuva tuotti niin hyvin että se sai jopa 7 jatko-osaa mutta nämä eivät menestyneet niin hyvin kuin aito ja ensimmäinen. 

Vaikka elokuva on tehty seikkailukomediaksi, elokuvassa käsitellään hyvinkin voimakkaita vakavia teemoja kuten koe-eläinteollisuutta ja sen aiheuttamaa rikollisuutta. Tänä päivänä eläinkokeet alkavat katoamaan onneksi kaikenlaisesta teollisuudesta ihmisten ja hallitusten vaatimusten ansiosta. Toivottavasti sama linja jatkuu tulevaisuudessakin että karvaturrit päätyvät rakastaviin koteihin kylmien laboratorioiden sijasta. 

Kadonneet kaupat joissa kävit

Varmasti lähes jokaisella on lämpimiä muistoja tietyissä kaupoissa asioinnista johon vaikutti joko paikan yleisilme tai työntekijät. Jotkin näistä kaupoista jäivät ihmisten muistoihin erilaisina eksoottisina uranuurtajaliikeketjuina. Nykyään vain suuret ketjut hallitsevat Suomen liikemarkkinoita, mutta ennen oli enemmän kilpailua erilaisilla kauppaketjuilla. Näistä muutama jotka ovat kadonneet Suomen katukuvasta tänä päivänä, muistatko sinä nämä kyseiset liikeketjut?

Spar

Spar kaupat olivat oman aikansa legendoja, pieniä kauppoja joista sai kaikki päivittäistavarat ja hinnat oli suunniteltu normaalin ihmisen arkeen sopiviksi. Itseä tuolloin kiinnosti eniten karkkihyllyt jotka olivat aikaansa nähden mittavat Spar-kaupoissa. 

Spar perustettiin vuonna 1932 Alankomaissa joka tehtiin päivittäistavaraketjuksi. Parhaillaan liikkeitä oli 42 maassa ja toimi Suomessa vuosina 1962-1973 ja 1998-2005. 

Hollannin kielessä sana Spar tarkoitti kuusta minkä kuva logoonkin tehtiin. 

Suomen Spar-ketjuun kuului parhaimmillaan 280 myymälää ympäri Suomen joista osan omisti Suomen Spar ja osa oli kauppiaiden hallinnassa olevia myymälöitä. 

Vuonna 2001 Suomen Spar Oyj keskitti liiketoimintansa kahteen ketjuun, Eurospar ja Spar. 

Lopulta vuonna 2005 Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK) osti Suomen Sparin osakekannan joka myytiin valituille ketjuille jotka muuttivat kyseiset liiketilat omiin nimiinsä. 

Tietävästi Suomen viimeinen Spar-kauppa sijaitsi Kolarissa vuoteen 2007 asti jonka jälkeen se lopetettiin myös. Virallisesti Suomen Spar lopetti toimintansa vuonna 2019 sulautuessaan SOK:hon. 

Euromarket

Euromarket oli varmasti ensimmäinen kokemus suomalaisille ”suuren maailman” kaupoista. Tämä kauppaketju tuli ainakin tunnetuksi suurista parkkitiloista sekä isoista hallimaisista rakennuksista joissa myytiin työkaluista eineksiin ja vaatteista elektroniikkaan. 

Eka-market, joka muutettiin nimelle Euromarket oli hypermarketketju joka toimi vuosina 1973-2017. 

Ensimmäinen Eka-market perustettiin vuonna 1973 ja oli ensimmäinen ns. automarket jossa oli kaikkea kaikille ja suuret tilat käytössä sekä isot parkkitilat. Eka-yhtymän ketju laajeni 80-luvun lopulla kun Centrum-tavaratalot liitettiin siihen. 

Eka-market uudistettiin 90-luvulla jolloin sen nimeksi muutettiin Euromarket. Euromarket oli vuosina 1995-2005 oma kokonaisuutensa vaikka se olikin Maxi-marketketjun sisarketju. Euromarket oli itsenäinen kokonaisuus sillä suunnitelmien mukaan Maxi toimi vain pääkaupunkiseudulla ja Euromarket suunniteltiin pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, 

Euromarket-ketju todettiin vuonna 2009 tappiolliseksi lähinnä vahvan kilpailijan vuoksi joka oli saksalainen Lidl. 

Viimeinen Euromarket sijaitsi Kotkassa joka lopetettiin kokonaan vuonna 2017 sillä kaupalle ei löytynyt ostajaa. 

Tiimari

Tiimari oli varmasti jokaisen lapsen ja lapsenmielisen paratiisi. Tilpehööriä jos jonkinlaista ennen internetin aikakautta oli suorastaan taivas kun näki erilaisia tavaroita joita ei muissa kaupoissa ollut. Useimmiten näistä kaupoista tarttui paljon kaikkea mitä ei olisi edes tarvinnut mutta jokin niissä vain kiehtoi että lopulta kotona oli kassikaupalla tiimarikrääsää. 

Tiimari oli suomalainen kauppaketju joka toimi 70-luvulta vuoteen 2014. Liike myi pääasiassa koulu- ja askartelutarvikkeita sekä kaikenmoisia suloisia lahjatavaroita. Parhaimmillaan Suomessa oli 194 Tiimarin myymälää ympäri Suomen sekä Baltian maissa. Tätä nykyään on olemassa enää yksi Tiimari-liike joka on vain nimellisesti Tiimari ja näin ollen yksityisomistuksessa, vaikka liike itsessään on enemmän sekatavarakauppa kuin entisajan Tiimari. 

Tiimari oli kovan työn tulosta sillä liikeketjun perustajat tekivät paljon hankintamatkoja Eurooppaan ja Aasiaan saadakseen erikoisia tavaroita myyntiin mitä Suomen markkinoilla ei vielä ollut tuolloin. Tiimarin menestys kasvoi aikaa myöten Rautakirja Oyn ja CapMan Oyjn kanssa. Vuonna 2006 liike sulautettiin Leo LongLifeen jonka jälkeen nimeksi muutettiin Tiimari Oyj. 

Tiimari asetettiin konkurssiin 2013 ja vaikka yhtiölle etsittiin kuumeisesti ostajaa, tätä ei koskaan löytynyt. Pian myyntiyrityksen jälkeen liikkeiden toiminta lopetettiin vuonna 2014. Ostaja löytyi ainoastaan Tiimarin tuotemerkille joka myytiin muutamilla kymmenillä tuhansilla euroilla. 

Anttila

Itselleni Anttilasta jäi parhaiten mieleen Top Ten-osasto. Saattoi mennä pitkiäkin aikoja selaillessa kaikkia DVD/VHS valikoimia sekä CD-osasto oli suoraan sanoen uskomattoman laaja ja levyjä oli laidasta laitaan. Myös taisi olla ensimmäisiä kauppoja missä sai kuunnella suosituimpia Cditä paikan päällä kuulokkeilla. 

Anttila oli suomalainen vähittäiskaupan yritys joka alkoi itse asiassa vuonna 1952 postimyyntiyrityksenä. Anttilan myynti oli keskittynyt vaatteisiin, kosmetiikkaan, kulutuselektroniikkaan ja sisustukseen. 

Vuosina 1976-1996 Anttila kuului Tukolle ja vuosina 1996-2015 Keskolle. Tämän jälkeen Anttilan liiketoimintaa hoiti Anttila Oy, jonka omisti luxemburgilainen 4K Invest. Anttila Oy:hyn kuului myös susustustavarataloketju Kodin1. 

Anttila oli menestyvä liikeketju sillä 2000-luvun alussa liikkeitä oli 27 ympäri Suomen ja oma nettikauppakin lisäsi ihmisten kiinnostusta kyseiseen liikeketjuun. 

Vaikka liikkeitä avattiin joka puolella, liikeketju teki silti tappiota ja vuonna 2016 ajettiin konkurssiin. 

Vaatehuone

”Tässä Simo vaatehuoneelta hei!” on varmasti tuttu kaikille ketkä katsoivat mainokset televisiosta 90-luvulla. Tämä legendaarinen lause saa ihmiset vieläkin muistelemaan kyseisen liikeketjun mainoksia ja vaatteita joita näyteltiin mainoksissa erittäinkin suuren maailman tyylillä. 

Vaatehuone oli suomalaisia vaatteita myynyt kauppaketju joka toimi vuosina 1980-2008. Vaatehuone oli osaltaan luomassa suomalaista asustekulttuuria johon kuuluivat tuulipuvut ja salihousut muussakin kuin urheilukäytössä. Myös kansitakit, kivipestyt silkkipaidat ja kohtuuhintaiset nahkatakit miehille arkiasusteina tuli vaatehuoneen kautta osaksi jokaisen arkea. 

Parhaimmillaan Vaatehuone-ketjuun kuului 57 kauppaa ja liikemerkki myytiin vuonna 2000 L-Fashion Groupille, joka jatkoi ketjun toimintaa ennen kuin se ajettiin alas vuonna 2008. 

Vanhat pelikonsolit

Pelikonsolit ovat normaaleja kodin ehkä ”välttämättömimpiä” elektroniikkalaitteita nykypäivänä moninaisten käyttötarkotustensa vuoksi. Useimmilla voi katsoa useita erilaisia suoratoistopalveluita ja viestitellä kavereille. Varsin erilaisia verrattuna menneisyyden konsoleihin jotka ominaisuuksiltaan eivät olleet muita kuin pelikoneita. Monikäyttöisiä tai ei, silti jotkut konsolit ovat jääneet ihmisten lämpimiin muistoihin ja saavuttaneet lähes kulttimaineen päivittäisessä elämässä ja populaarikulttuurissa. 

Nykypäivän pelikonsoleiden ja pleikkareiden pelien grafiikkaan verratessa vanhojen pelien grafiikat ovat useimmiten säälittäviä ja huonolaatuisia mutta silloin kun ne tulivat markkinoille, olivat ne olivat maailman ihmeellisintä teknologiaa. 

Retropeleillä ja ns. ”pikselipeleillä” on edelleen oma pelaajakuntansa jotka pitävät yllä tätä vanhaa mutta rakastettua teknologiaa. 

Nykyään näistä toimivista laitteista keräilijät ovat valmiita maksamaan tuhansia euroja ja avaamattomista peleistä vielä enemmän.

Nintendo Entertainment System NES (1983)

Nintendo entertainment system oli Nintendon kehittämä ja vuonna 1983 julkaisema 8-bittinen videopelikonsoli. Peli tuli Euroopan markkinoille vasta vuonna 1987 mutta se ei vaikuttanut myyntiin negatiivisesti, sillä kyseistä konsolia myytiin yhteensä yli 60 miljoonaa kappaletta. 

Jokainen taatusti tuntee Super Marion vaikka ei olisi koskaan kokenutkaan klassisen NES konsoleiden menestysvuosia. Super Mario Bros. pelit olivat suurmenestys Nintendolle sillä se oli ensimmäinen nykyaikainen tasohyppelypeli joka yksinkertaisuudessaan oli hyvinkin koukuttava peli ikään ja sukupuoleen katsomatta. Myös hahmot tehtiin omalaatuisiksi ja rakastettaviksi. 

Ilman Nintendon NES konsolia päivänvaloa eivät olisivat koskaan nähneet myöskään muut legendaariset pelit, esimerkiksi The Legend of Zelda, Metroid, Mega man, Castlevania, Dragon Quest sekä Final fantasy pelisarjat. 

Valitettavasti NES jäi muiden konsolien jalkoihin ja näin ollen tuotanto lopetettiin. Vaikka nintendolta tuli uusia konsoleita NES konsolin jälkeen, käyttäjäkunta pieneni useamman firman konsolien tullessa myyntiin eikä näin ollen ollut enää lähes jokaisen kodin lasten suosikkipelikonsoli. 

Game boy (1989)

Game boy oli Nintendon kaupallisesti menestynein ja pitkäikäisin pelikonsoli. Kyseinen konsoli tuli markkinoille vuonna 1989 mutta Suomen markkinoille se ilmestyi vasta 1990. Game boy tuli varsin suosituksi Pokemon buumin aikaan sillä pelit joita aluksi julkaistiin Pokemoneista, ilmestyivät juuri Game boy käsikonsoleille. 

Käsikonsolina Game boyn toimintamahdollisuudet olivat rajalliset. Ensimmäinen versio toimi sormiparistoilla ja näyttö oli pieni ja himmeä eli pimeässä ja hämärässä oli mahdoton pelata. Käsikonsolissa oli silti eräs kiintoisa ominaisuus joka oli toisen Game boy konsolin yhdistäminen omaasi ja pokemon peleissä pokemonien vaihto toimi tätä kautta. Tosin niille joiden mahdolliset pelikaverit asuivat kaukana tämä toiminto oli turha, sillä vaihto vaati kaapeliyhteyden.

Nykypäivänä toimivasta Game boy konsolista ja avaamattomista peleistä voi saada erittäin paljon voittoa itselleen jos sattuu omistamaan vielä näitä legendaarisia konsoleita ja pelejä, sillä elektroniikan kerääjät ovat todella innoissaan näistä vanhoista toimivista laitteista.

Sega Mega Drive (1990)

Sega mega drive oli Segan ensimmäinen 16-bittinen konsoli joka tuli markkinoille vuonna 1990. Se oli myös Segan kaupallisesti menestynein konsoli joka tuli erittäin suosituksi Euroopassa. Sen myynti päihitti jopa Nintendon Super Nintendo Entertainment System myynnin mikä oli suuri saavutus. 

Sega Mega Driven maskotiksi ja jo ikoniseksi hahmoksi muodostunut Sonic the Hedgehog on varmasti tuttu kaikille niillekin ketkä eivät kyseistä peliä ole koskaan pelanneet. Hahmo oli kenties yksi syy siihen että Segan mega drive tuli niin suosituksi sillä Sonic pelejä sai ainoastaan Segan laitteille. 

Sega Mega drive II tuli markkinoille vuonna 1993 ja oli edeltäjäänsä edistyneempi tekniikassa ja koossaan. Myös laitteen hinta laski tuntuvasti joka lisäsi myyntiä entisestään. Laitteesta karsittiin ne ominaisuudet mitkä olivat hintavia tehdä pienemmän konsolin laitteistoon. 

Sega Mega Drive oli aikaansa nähden edistyksellinen sillä laitteeseen sai Sega Channel-palvelun jonka kautta pystyi pelaamaan pelejä kaapelitelevision kautta. Niille joiden kotona ei ollut kaapelitelevisiomahdollisuutta tästä ei ollut iloa, mutta se kartoitti tien konsolien online pelaamisen mahdollisuuksille.

Sony Playstation (1994)

Ensimmäinen Sonyn PlayStation konsoli julkaistiin vuonna 1994 japanissa mutta saavutti koko maailman suosion vasta vuonna 1995. 

Pelikonsoli mistä koko Sony PlayStation aloitti menestyksekkään taipaleensa oli 32-bittinen viidennen sukupolven pelikonsoli. Sony Playstation 1 oli sen verran haluttu ja menestynyt konsoli että myynti vuoteen 2004 mennessä oli 100 miljoonaa PlayStation- ja PSOne-konsolia. 

Ilman Sony PlayStation konsolia suuren yleisön tietoisuuteen ei olisi tullut pelisarjoja kuten Tomb Raider, Resident Evil, Crash Bandicoot, Spyro ja Metal gear solid. 

Konsolin suosion vuoksi nuoria ja lapsia alettiin kutsumaan ”pleikkarisukupolveksi” sillä useimmista kodeista joissa oli pelikonsoli tuohon aikaan, se sattui olemaan Playstation 1 jonka tuotanto lopetettiin vasta vuonna 2006. Se oli myös yksi pitkäikäisimmistä tuotteista sillä PlayStation 1 konsoleita tuotettiin ilman taukoa 11 vuotta sen suosion takia. 

Sony PlayStation konsolit ovat edenneet tähän mennessä jo PlayStation 5 konsoliin ja grafiikka on parantunut mitä pidemmälle on menty mutta kaikki nostalgianälkäisimmät muistavat lämmöllä ensimmäisen konsolin Crash Bandocoot pelejä ja silloista ”kehittynyttä” pelitekniikkaa jolloin kolmiuloitteisuutta alkoi tulemaan enemmän peleihin. 

Sega Dreamcast (1998)

Sega Dreamcast oli Segan tähdenlento. Pelikonsoli julkaistiin vuonna 1998 jonka tarkoituksena oli vallata konsolimarkkinat itselleen jäädessään liikaa kilpailijoiden jalkoihin. Pelikonsoli suunniteltiin ylittämään Sony Playstationin ja Nintendo 64 ominaisuuksissaan ja laitetta pidettiin aikaansa edellä olevana. 

Laite oli edistyksellinen muihin nähden sillä laitteen sisälle oli rakennettu modeemi ja tuki internet-yhteydelle moninpelejä varten. Pelikonsolin julkaisu osui pahaan saumaan, sillä lähes samaan aikaan markkinoille tuli Sonyn PlayStation 2 joka söi markkinatilaa Sega Dreamcastilta. 

Viimeinen konsoli tuli ulos vuonna 2001 mutta jatkoi pelijulkaisuja konsolille vuoteen 2007 asti. 

Edes Sega Dreamcastin laaja pelikirjo ei auttanut tätä pelikonsolia pärjäämään muille firmoille vaikka konsolille edelleen julkaistaan epävirallisia, lisensoimattomia pelejä. 

Sega vetäytyi konsolimarkkinoilta Sega Dreamcastin jälkeen sillä tappio oli liian suuri ja useiden muiden yhtiöiden konsolit jättivät Segan omat konsolit varjoonsa. 

Hopeanuoli oli raaka lapsille myös editoituna

Lentävät irtopäät, kuopista ulospullistuvat silmät ja oman jalan irti leikkaaminen lihakirveellä. Suomeksi puhuttua Hopeanuoli-sarjaa 1990-luvun taitteessa katsoneet eivät välttämättä muista mitään näin groteskia, ja sille on yksikertainen syy: kohtaukset on poistettu. Tämä ei suinkaan tarkoita, että sarjan leikattu versio olisi ansainnut luokituksen S eli soveltuu kaiken ikäisille. Siinä nähdään edelleen mm. kuinka lauma koiria palaa elävältä. 

Leikatut kohtaukset tekevät suomenkielisessä versiossa juonesta paikoin hyppivän. Poistetun sisällön laajuus vaihtelee pienistä kohtauksista melkein kokonaiseen jaksoon. Hahmot katoavat yhtäkkiä tarinasta tai makaavat yllättäen puolikuolleena maassa. Myös dubbaus on paikoittain laadutonta ja ennen kaikkea laiskaa. Kun verrataan suomennettua ja alkuperäistä versiota toisiinsa on helposti huomattavasti, että ensiksi mainitussa repliikki ”Minä tapan sinut!” on huomattavasti yleisempi. 

Julkaisut pähkinänkuoressa

Vuonna 1986 ilmestynyt animesarja Hopeanuoli (Ginga Nagareboshi Gin) pohjautuu Yoshihiro Takahashin samannimiseen mangasarjakuvaan. Sarja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi dubattuna VHS-kasetille vuonna 1989 ja siitä tehtiin neljä uusintapainosta. Leikkaamaton, japaninkielinen versio ilmestyi Suomessa DVD:lle melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Kahdeksantoista osaista mangaa alettiin julkaisemaan suomeksi vasta vuonna 2010. 

Isän ja pojan kostoretki

Hopeanuolen päähenkilö on Gin, brindle eli tiikeriraitainen akita inu. Gin todistaa pienenä pentuna, kuinka Akakabuto-niminen karhu heittää tämän isän, Rikin, rotkoon. Rikin omistaja Takeda Gohee on vannonut kaatavansa Akakabuton tämän lyötyä häneltä vasemman korvan irti ja tapettua Rikin isän Shiroon. Hän alkaa kouluttaa Ginistä karhukoiraa kovin ottein, mutta hän sairastuu ja koulutusvastuu siirtyy Daisukelle, Ginin emon omistavan perheen pojalle.   

Ginistä ja Daisukesta tulee parivaljakko, ja he kaatavat yhdessä täysikasvuisen karhunkin. Kaksikon tiet kuitenkin eroavat, kun Gin lähtee liittyäkseen villikoiralaumaan, jonka päämääränä on kaataa Akakabuto. Pian paljastuu, että laumaa johtaa muistinsa menettänyt Riki. Tämä lähettää alaisensa eripuolille Japania keräämään lisää koiria mukaan tehtävään. Matkalle mahtuu niin ”hornanhurttia”, ninjoja kuin taistelukoiriakin. 

Kun lauma on jälleen koossa, on loppukahinan aika. Koirien on ensin päästävä Akakabuton alaisten ohitse saavuttaakseen tämän vuorilinnan. Vaikeiden taisteluiden ja menetysten jälkeen lauma pääsee viimein kohtaamaan paholaiskarhun ja taistoon liittyy myös muistinsa takaisin saanut Riki. Koirat eivät kuitenkaan pärjää Rikin ja Ginin erityistaidoista huolimatta yksin, ja ne saavat apua Goheelta. Taistelu päättyy vasta, kun Akakabuto menettää kirjaimellisesti päänsä.        

Näitä asioita animessa ei nähdä 

Odotetusti animen ja mangan välillä on—paikoittain isojakin—eroavaisuuksia. Merkittävin niistä on, että mangassa tarina jatkuu vielä Akakabuton kuoleman jälkeen. Viimeisen tarinakaaren aikana Ouun armeija joutuu keskelle kahden susilauman välienselvittelyä. Tämän ratkettua osa susista jopa liittyy koirien laumaan. Animessa joitakin kohtauksia on myös ns. tiivistetty. Esimerkiksi, kun ryhmä koiria jää vieraan lauman ansaan, nämä yritetään kiristää liittymään laumaan pitämällä näitä nälässä. Mangassa kuoppaan pudotetaan ruoaksi sepelkarhu.   

Japanilaisille julkaisuille tyypillistä seksuaalissävytteistä vitsailua ei animessa pahemmin sivuta, mutta sarjakuvan sivuilla sitä vilahtelee aika ajoin. Daisuke, joka on mangan alussa 11-vuotias, on ottanut kiusoittelun kohteeksi yhden majatalon asiakkaista. Hän mm. laskettelee rinteessä todeten ”kohde näkyvissä” ja läpsäyttää nuorta naista täydestä vauhdista takamukselle. Koirienkaan keskuudessa tämän tapaiselta käytökseltä ei vältytä. Lauman ainoa narttu, Cross, kohtaa kaksi uroskoiraa ollessaan erossa muista ja joutuu näiden ahdistelemaksi. Toisella uroksista on päähänpinttymä päästä, sanatarkasti, hieromaan tämän nännejä. 

Manga tarjoilee myös väkivaltaa animea enemmän. Heti ensimmäisessä osassa Akakabuto keskeyttää kahden laskettelijan lemmenhetken. Karhu lyö mieheltä pään irti juuri ennen parin suudelmaa ja alkaa syödä ruumista naisen silmien edessä. Myös koirien taustatarinat ovat usein rankkoja ja osa niitä nähdään vain mangassa. Esimerkiksi erään laumaan liittyvän jäsenen poika tapettiin ja puoliso syötiin toisten koirien toimesta. Vastaavanlaisista koirien välisistä kannibaalitapauksista vain yksi esitellään animessa.     

Hopeanuolen ja tämän suvun seikkailut saivat jatkoa Weed-nimisessä animessa, ja niitä julkaistaan edelleen mangan muodossa. 

Vanhaa ja retroa elektroniikkaa

Tekniikka edellisillä vuosikymmenillä ei ollut niin kehittynyttä kuin nykypäivänä mutta edelleen ihmisten ullakoista ja varastoista löytyy mahdollisesti jopa toimivaa elektroniikkaa edellisiltä vuosikymmeniltä joista tuli elektroniikkahistorian kulmakiviä, jotka ovat monelle erittäinkin tuttuja laitteita. Tässä pieni lista legendaarisimmista laitteista joita katsotaan vielä tänäkin päivänä ylöspäin.

Sony Walkman (1979)

Walkman oli ensimmäinen kannettavien musiikkisoittimien esi-isä. Ensimmäinen laite tuli myyntiin vuonna 1979 joka oli ensimmäinen ns. korvalappustereot. Tämä pieni soitin voitti pian suosion puolelleen kun tuli koko kansan tietoisuuteen.

Andreas Pavel sai ajatuksen tästä laitteesta vuonna 1972 mutta isoilla elektroniikkayhtiöillä ei ollut uskoa kyseisen laitteen suosioon ja pelkäsivät että tuote olisi vain katastrofi. Lopulta sony julkaisi ensimmäisen version josta tuli hitti. Vaikka laitteen alkuperäisellä keksijällä oli ongelmia Sonyn kanssa tekijänoikeuksista aluksi, sai hän myöhemmin kunnian laitteen keksimisestä.

Walkman oli erityisesti nuorten suosiossa jotka eivät halunneet kuunnella C-kasettejaan joko vanhempien kuullen tai halusivat kuunnella musiikkia samalla kun kiertelivät kaupungilla. Laite toimi sormiparistoilla ja oli erittäin kätevä laite nuorille jotka joutuivat ”kokemaan” suosittua kotimaan matkailua samalla kuunnellen vanhempien ja sisarusten erimielisyyksiä.

Vuosien kuluessa Walkmanin suosio laantui jonka jälkeen tulivat MiniDisc ja myöhemmin MP3 soittimet. Nykyään älypuhelimet korvaavat nämä vanhat laitteet mutta kaikilla niillä ketä eli Walkman aikakauden, muistelevat lämmöllä tätä pientä laitetta ja C-kasettikokoelmiaan.

Apple QuickTake (1994)

Apple QuickTake oli ensimmäinen digitaalinen kamera joka tuli markkinoille vuonna 1994. Kamera oli vain kolme vuotta markkinoilla mutta se näytti tien uuden ajan kuvausteknologialle.

Nykyaikana ajatellen QuickTake oli erittäin surkea laite mutta noin 30 vuotta sitten se oli hienoa teknologiaa. Pieni ruutu mistä näki jokaisen ottaman kuvan samalla hetkellä kun sen oli ottanut ja pieni tallennustila (10-32 kuvalle) oli erilaista ja luksusta verrattuna vanhan ajan filminauhoihin jotka alkoivat useimmiten kelaamaan itseään juuri sillä huonoimmalla hetkellä.

Myöhemmin kun QuickTaken tuotanto lopetettiin, muut kamerafirmat aloittivat omat digikameratuotantonsa joista tuli sittemmin suuri markkinarako.

QuickTaken suurin kompastuskivi jonka vuoksi suosio jäi lyhyeksi johtui osaksi siitä että maailma ei ollut vielä valmis digitaaliseen vallankumoukseen ja kyseinen elektroniikkalaite jossa oli paljon uutta ja kallista elektroniikkaa maksoi normaaleille kansalaisille liikaa mikä rajoitti asiakaskuntaa. Tänä päivänä digitaalikamerat alkavat väistymään älypuhelimien tieltä mutta QuickTime oli alansa ensimmäisiä uranuurtajia joka oli erityisesti suunnattu normaalien ihmisten yksityiskäyttöön.

Yak Bak (1994)

Yak Bak oli Ralph Osterhoutin suunnittelema laite jolla pystyi tallentamaan ja muokkaamaan puhetta. Laitteesta tuli 6 erilaista versiota mutta kaikissa oli sama idea vaikka jokaiseen uuteen versioon tuli uusia erikoisia lisäjuttuja.

Yak Bak oli itse asiassa Talkboy-laitteen seuraaja joka tuli markkinoille 1993. Suuren suosion Talkboy laite sai kun kyseinen nauhoituslaite oli hyvinkin paljon esillä elokuvassa Yksin kotona. Talkboyn hinta oli valitettavasti sen verran suuri että normaalit kuluttajat vierastivat kyseistä laitetta jolloin Yak Bak tuli markkinoille huomattavasti halvemmalla hinnalla ja kokonsa puolesta oli pienempi kuin Talkboy joka sopi paremmin taskuun ja laukkuihin.

Yak Bak yritti tehdä comebackia 2000-luvun alussa mutta ei koskaan saavuttanut samanlaista suosiota mitä 90-luvun aikana sai ja joka lähinnä johtui Yksin kotona-elokuvien suosiosta.

Tamagotchi (1996)

Tamagotchit, nuo digitaaliset lemmikit jotka valloittivat kaikki koulujen käytävät ja veivät opettajien hermot. Vaikka kyseinen elektroniikka tehtiin vuonna 1996, se tuli suomen markkinoille vasta 1997.

Tamagotchin loi japanilainen mies nimeltä Aki Maita joka myös voitti Nobelin palkinnon taloudesta vuonna 1997.

Tamagotchien suosio perustui luultavasti siihen että jopa perheissä missä ei voitu pitää oikeaa lemmikkiä, virtuaalilemmikki korvasi tämän asian. Pelin idea oli hyvin yksinkertainen, pelin alussa sait ruudulle munan jonka kuoriutumista kaikki odottivat innolla kenellä kyseinen pelilaite oli. Kun muna kuoriutui sait ”lemmikin” joita oli paljon erilaisia. Oli pandaa, koiraa, kissaa, lintua, aivan kaikenlaisia olentoja mitä vain saattoi kuvitella. Pelaajan tehtävä oli yksinkertainen, tehtäväsi oli pitää tamagotchisi tyytyväisenä ja elossa. Useimmat laitteet ilmoittivat joko pienellä äänellä tai valolla kun tamagotchisi oli surullinen tai nälissään tai muuten vain kaipasi huomiotasi. Erittäin hyvä keksintö paitsi koulupäivinä jolloin pahimmillaan opettajat takavarikoivat lelusi koska opiskelusta ei tullut muuten yhtään mitään sillä vanhan sukupolven tamagotchi peleissä lemmikkisi kuoli jos et puoleen päivään reagoinut sen pyyntöihin.

Tamagotcheja on edelleen myynnissä mutta samanlaista buumia ne eivät comebackillaan saanut aikaiseksi kuin ysäriluvulla jolloin ne olivat jokaisen joulu-ja synttärilahjojen suurin toive.

Nokia 8110 (1996)

Nokia 8110 eli kansankielellä ”banaanipuhelin” oli legendaarinen suomalainen tuote. Nimitys banaanipuhelin tuli siitä että kyseistä puhelinta sai harmaana sekä keltaisena ja liukuva kansi näppäinten päällä oli silloin uutta teknologiaa.

Puhelimen suosio nousi uusiin mittoihinsa kun se oli voimakkaasti esillä elokuvassa Matrix. Suomalainen tuote lähes kulttielokuvan maineeseen nousseessa Matrixissa oli suuri askel pienelle Suomelle ja Suomen omalle mobiiliteollisuudelle.

Nykyajan puhelimiin verrattuna Nokia 8110 on erittäin kömpelön mallinen pienellä ruudulla mutta se oli edistysaskel verrattuna edeltäjiinsä jotka eivät olleet niittäneet kunniaa hollywood-elokuvissa ja tuoneet näin Nokian nimeä maailmalle elektroniikan puolella.

HMD Global esitteli vuonna 2018 matkapuhelimen joka oli 4G versio tästä legendaarisesta puhelimesta, eroavaisuus alkuperäiseen oli nettiyhteys ja värinäyttö. Markkinoilla tämä puhelin löysi oman asiakaskuntansa mutta suosittua siitä ei koskaan tullut älypuhelinmarkkinoilla. Lähinnä nostalgiannälkäisimmät halusivat kyseisen puhelimen itselleen muistojen takia.

Legendaariset lasten ja teinien kauhukirjasarjat

0

Kummitustarinat ovat aina kiehtoneet lapsia ja aikuisia. Lasten ja nuorten kirjallisuudessa on muutamia lähes unohdettuja helmiä jotka kertoivat tarinoita kummituksista, vampyyreistä ja muista painajaismaisista olennoista. Mikä ettei aikuinenkin voisi nauttia näistä kirjoista sillä osa teoksista oli erittäinkin mukaansatempaavia ja pelottelivat oikein kunnolla että joskus meni yöunet kokonaan kun oli saanut kirjan luettua loppuun. Tässä pieni lista lasten ja nuorten kauhukirjallisuudesta ysäriluvulta jotka ovat joutuneet unohduksiin vuosien saatossa:

Aavekaksoset-sarja, kirjoittanut Dian Curtis Regan

Diana Curtis Regan on yhdysvaltalainen lasten- ja nuortenkirjailija joka valmistui opettajaksi ja nykyään toimii kokopäiväisenä kirjailijana.

Suomessa varmasti parhaiten muistetaan hänen Aavekaksoset-sarjansa jossa sisarukset Robert ja Rebekka hukkuivat vuonna 1942 melontaonnettomuudessa koiransa kanssa. Tämän onnettomuuden seurauksena he jäivät kummittelemaan kotitaloonsa vuosikymmeniksi kunnes taloon muutti uudet asukkaat . Tämähän ei kaksosille käynyt ollenkaan ja vaihtelevalla menestyksellä pystyvät pelottelemaan uusia asukkaita samalla oppien käyttämään omia kummituskykyjään. Samalla nämä kaksoset oppivat ymmärtämään että vaikka vuosikymmeniä oli kulunut, maailma, aikuiset ja lapset käyttäytyivät silti samalla tavalla.

Aavekaksoset-sarja ei itse asiassa ollut kauhua vaikka kummitukset olivatkin pääosassa. Tarinoissa tapahtui seikkailuja jotka sopivat kummituksista pitäville mutta jotka halusivat vältellä pelottavia kirjoja.

Aavekaksoset oli sympaattinen ja sopivan jännittävä kirjasarja kaikenikäisille lapsille ja nuorille (sekä aikuisille) jonka seurassa oli mukava rentoutua ilman pelottavia vilunväristyksiä.

Kauhujuttu-sarja. Kirjoittanut Susan Price

Susan Price on englantilainen lastenkirjailija joka on voittanut maineikkaita palkintoja teoksistaan vuosien saatossa. Hän on kirjoittanut useista eri aiheista, eläimistä, fantasiasta, tieteiskirjallisuutta, kauhua ja historiaa.

Kauhujuttu-sarja jäi itselleni ainakin mieleen parhaiten. Tarinat olivat erittäinkin pelottavia lapsen ja nuoren näkökulmasta vaikka sarja oli erityisesti tarkoitettu nuorille. Kirjoissa oli jokaisessa oma yksilöllinen tarinansa ja jokaisessa nuori tai nuoret joutuivat erikoisiin ja riipiviin tilanteisiin yliluonnollisten olentojen ja tilanteiden kanssa joista heidän oli itse selvittävä ilman aikuisten apua.

Kirjojen eri teemat olivat kiinnostavia eikä yksikään kirja ollut toisensa kaltainen. Tarinoista teki erityisen riipiviä Susanin tapa mennä hahmojen sisälle ja luoda näistä mahdollisimman helposti samaistuttavia.

Näin aikuisenakin kyseiset kirjat ovat edelleen pelottavia ja nautinnollista luettavaa kaikille kenellä on kiinnostusta kauhuun tai yliluonnollisiin olentoihin.

Pikku Vampyyri- sarja, kirjoittanut Angela Sommer-Bodenburg

Angela Sommer-Bodenburg on saksalainen lastenkirjailija joka tuli suosituksi Pikku vampyyri-kirjasarjallaan. Vaikka kirjasarja sai alkunsa 70-luvulla, useassa maassa jossa se julkaistiin tuli päivänvaloon vasta 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa.

Pikku vampyyri-kirjasarja kertoi ihmislapsen Antonin ja vampyyrilapsen Rydigerin ystävyydestä. Kaveruksilla oli monia hankalia tilanteita edessään kirjoissa sillä Antonin vanhemmat eivät tienneet Rydigerin olevan vampyyri. Ongelmaksi heille tuli keksiä varsinkin miksi Rydiger vietti aikaa Antonin kanssa vain iltaisin.

Vähitellen tarinan edetessä kirjasarjassa Anton tapasi Rydigerin perheen ja oppi tuntemaan että vaikka he olivatkin vampyyreja, he olivat loppujen lopuksi ihan samanlainen tavallinen perhe kuin Antonin perhe.

Kirjoissa ei niinkään ollut pelottavaa kauhua mutta jännitystä ja tilanteita joissa Anton oli pahassa pulassa ilman Rydigerin apua. Nämä kirjat ainakin opettivat itselleni aikoinaan sen että erilaisuus on hieno asia. Vaikka Rydigerin ja Antonin elämät olivatkin aivan erilaiset, se ei silti haitannut heidän ystävyyttään joka pysyi vahvana koko sarjan ajan vaikka välillä heille tulikin pientä sanaharkkaa.

Aikuisetkin voivat myös nauttia näistä kirjoista. Vaikka kirjat eivät ole suoranaista kauhua, kaikki ketkä pitävät vampyyreista tai tämän aihealueen teemoista voivat löytää oman suosikkinsa nopeasti Rydigerin omalaatuisesta mutta hauskasta vampyyriperheestä.

Goosebumps-kirjasarja, kirjoittanut R.L. Stine

Lähes jokainen on tainnut lukea lapsena vähintään yhden ”lasten Stephen Kingin” kauhukirjoista. R.L. Stine on yhdysvaltalainen kirjailija jolla on aina ollut kiinnostusta kauhuun ja siihen liittyviin  teemoihin. Hän on myös yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä nuortenkirjailijoista Goosebumps-kirjasarjan ansiosta josta tuli myyntihitti.

Goosebumps-kirjasarja kertoi jokaisessa kirjassaan yksilöllisen tarinan joka ei ollut riippuvainen muista kirjoista tai muiden kirjojen hahmoista. Useimmiten tarinan pääosassa nuori tai nuoret tekivät jotain luvatonta tai joutuivat tilanteeseen jossa he joutuivat selvittämään ongelman keskenään ilman aikuisten apua.

Kirjat täyttivät usein kauhun peruselementit kun nuorten perässä oli yliluonnollisia olentoja kuten luurankoja, aaveita, ihmissusia. Myös sijainnit olivat kirjoissa usein hyvin pelottavia sillä useimmat tapahtuivat hautausmaalla, aavetaloissa ja metsissä.

Näin aikuisena näitä kirjoja lukiessa huomaa eron lasten ja aikuisten kauhukirjallisuudessa vaikka edelleen Goosebumps kirjat ovat todella hyvää viihdettä jopa aikuisille. Kenties ei enää niin kauhistuttavia kuin lapsena lukiessa olivat mutta teokset ovat ajan kultaamia ja siksi lukemisen arvoisia edelleen kaikenikäisille.

Myöhemmin Goosebumps-sarjan julkaisun jälkeen tuli Nightmare room-kirjasarja joka ei valitettavasti saavuttanut samaa suosiota mitä Goosebumps sai lukijakunnaltaan.

90-luku oli selkeästi nuortenkirjallisuuden kauhun kulta-aikaa. Nykyään näitä kirjallisuuden edustajia lasten- ja nuortenkirjallisuudessa on pelottavan vähän mikä on sangen ikävää varsinkin kauhukirjasarjojen ystäville. Myös tällaisten kirjojen julkaisu edesauttoi nuorten lukutaitoa sillä kuka ei nauttisi jännittävistä tarinoista ja seikkailuista. Onneksi vanhoja teoksia voi edelleen lainata kirjastoista ja ostaa käytettynä antikvariaateista ja kirpputoreilta jos nostalgiannälkä iskee.

Muistatko nämä animaatioiden pyörätuolisankarit?

Kasari-ja ysäri-lukujen animaatiot jos mitkään opettivat että ainoat rajat ovat oman pääsi sisällä. Valitettavasti aika on unohtanut animaatioiden muutamat sankarit jotka ei ehkä fysiikaltaan ole kyennyt samoihin sankaritekoihin kuin muut, mutta ilman heitä muut sankarit olisivat olleet pahassa pulassa. On erittäin kunnioitettavaa että käsikirjoittajat ja animaattorit ovat päättäneet lisätä sarjoihin hahmoja jotka eivät ole kuten kaikki ihmiset jotka kykenevät liikkumaan ilman apuvälineitä. Harmillisinta on että näitä hahmoja ei ole enemmän animaatioissa ja populaarikulttuurissa, jotta ihmiset ja varsinkin lapset oppisivat ymmärtämään että me olemme kaikki samanlaisia sisältä rajoituksilla tai ilman.

Tässä oman näkemykseni mukaan parhaimmat pyörätuolisankarit joihin olen törmännyt animaatioissa ja jotka ovat tehneet juonen kannalta suuria tekoja jotka ovat mainitsemisen arvoisia:

Chip Chase (Transformers G1 sarja 1984)

Transformers G1 sarjassa ei koskaan suoranaisesti mainittu miksi Chip oli pyörätuolissa, mutta ilman häntä autobotit olisivat hävinneet decepticoneille aikoja sitten. Chip ei ehkä kyennyt samoihin asioihin mihin muut transformersien ihmisystävät mutta ilman hänen atk-taitoja ja päämajan silmällä pitämistä autobotit olisivat olleet monta kertaa ratkaisemattomien ongelmien äärellä. Chip ei ehkä ollut nopein kaikista mutta hänen kiinnostuksensa teknologiaan ja korkea ÄO osoittaa että kuka tahansa voi tehdä merkittäviä asioita ja olla avuksi isoille ja pienille ystävilleen. Chip joutui lähes vahingossa mukaan Witwickyn kautta seikkailuun jättiläisrobottien kanssa. Onneksi autobotit näkivät hänen taitonsa ja kykynsä ja näin ollen antoivat hänen liittyä joukkoon mukaan sillä ehdolla tietenkin että jättäisi kenttätaistelut autoboteille ja auttaisi heitä tietokoneen toiselta puolelta turvassa tappeluilta.

Myöhemmissä transformers sarjoissa Chip ei ole ollut mukana mikä on todella sääli sillä hän on yksi anime animaatioiden unohdettuja pyörätuolisankarien uranuurtajia.

Garrett Miller (Extreme Ghostbusters 1997)

Nelosen lasten aamuissa alkuaikoina tuli sarja ”Tosi viilee haamujengi” joka muodostui legendaksi lähes kaikkien milleniaalilasten keskuudessa. Sarjan ideana oli herätellä henkiin Ghostbusters seuraavan haamumetsästäjäsukupolven muodossa. Uusista sankareista oma henkilökohtainen suosikkini oli Garrett jolla oli sekä asennetta että rohkeutta eikä antanut rajoitteiden olla tiellä kun haamut terrorisoivat kaupunkia. Garrett syntyi vammansa kanssa jonka takia hän lapsesta asti oli pyörätuolissa, mutta ansiosta hän oppi käyttämään pyörätuoliaan erittäin hyvin tukalissa tilanteissa.

Ilman Garrettin innostusta ja seikkailuhenkeä Ghostbusters tiimi olisi ollut monta kertaa ongelmissa vaarallisten haamujen kanssa. Tosi viilee haamujengi oli oman aikansa juttu ja ei valitettavasti saanut jatkoa minkä vuoksi myös Garrett katosi tulevista elokuvista ja sarjoista. Toivon silti edelleen että jossain vaiheessa näemme Garrettin uudelleen jossain ghostbusters versiossa kannustamassa meitä kaikkia olemaan rohkeita omana itsenämme.

Charles Xavier (X-men sarjat ja elokuvat)

Vaikka ei olisi koskaan seurannut X-men animaatioita tai lukenut sarjakuvia niin lähes jokainen tuntee professori Xavierin. Hän on sijalla yksi sillä mutanttivoimiensa lisäksi hän on perustanut instituutin muille mutanteille ja on myös näin turvannut useiden normaalien ihmisten elämän opettamalla mutanteille ja ihmisille rauhanomaista yhteiseloa. Toki pahan tilanteen tullessa eteen Xavier käyttää psyykkisiä voimiaan, mutta uskoo silti enemmän puhumisen kuin raa’an voiman käyttöön ja tämän vuoksi käyttää mieluummin yliluonnollisia voimiaan ennemmin mutanttien suojelemiseen ja etsimiseen kuin turhaan uhoamiseen ja pelotteluun kuten vihollisensa Magneto.

Xavierista on varmasti yhtä monta versiota kuin X-men sarjoista ja elokuvista mutta pyörätuoli on ja tulee aina olemaan läsnä tässä hahmossa. Vaikka Xavier pystyy psyykkisillä voimillaan uskomattomiin asioihin hän on sijalla yksi koska hän on myös viisas ja käyttää ennemmin järkeään ja ystävällisyyttään kuin luottaa pelkästään mutanttivoimiinsa.

Muita hahmoja jotka ovat näkyvässä osassa animaatioissa pyörätuolisankareina:

Lilli Eerola (Postimies Pate)

Timmy Burch (South Park)

Joe Swanson (Family Guy)

Vielä erityismainintana sarjakuvien puolelta Batmanin Barbara Gordon joka Jokerin kostoreissun seurauksena halvaantui mutta ei suinkaan lopettanut sankarihommia. Entisestä Batgirlistä tuli Oraakkeli joka alkoi toimia Batmanin silminä ja korvina tietokoneen kautta ja auttoi hakkeroinneissa sekä piti viholliset kiireisinä sekoittamalla heidän turvajärjestelmänsä. Vaikka Barbara oli todella hyvä apuri Batgirlinä Batmanin ja robinin rinnalla, hänen todellinen vahvuutensa tuli esiin kun hän aloitti hakkerin työt Oraakkelina. Ilman Oraakkelin panosta ja välillä jopa paimentavaa käytöstä sankaripoikien seikkailut olisivat jääneet surullisen lyhyiksi kun vastassa ovat Gothamin pahamaineiset rikolliset.

Kuten näette, jotkut sankarit eivät tarvitse jalkoja ollakseen todellisia sankareita sillä todellinen rohkeus ei tunne rajoja tiukoissa tilanteissa. On todella surullista että tällaisia hahmoja on harvakseltaan vaikka elämme moderneja aikoja jolloin erilaisuus on rikkaus eikä kirous. Omasta mielestäni tällaiset hahmot ovat erittäin rohkaisevia ja muistuttavat meitä siitä että kukaan ei ole täydellinen mutta jokainen voi tehdä täydellisesti sen mitä osaa parhaiten.

Voimme ottaa esimerkkiä animaatioista ja sarjakuvista sillä vaikka joku ei kykenisi liikkumaan samalla tavalla kuin toiset tai tarvitsisi apua joissakin asioissa, hänen ihmisarvonsa ja itsenäisyytensä on yhtä arvokasta kuin ihmisten joilla ei ole liikkumisrajoitteita.

Lapsuuden suosituimmat lastenohjelmat

0

Kysyimme Nostalgiajuttuja -facebook ryhmässä suomalaisten täysi-ikäisten suosikki lastenohjelmat lapsuudesta. Liity ryhmään mukaan, jos haluat osallistua kyselyihin! Jokainen sai valita kolme lastenohjelmaa, jotta kärki muodostuisi helposti. Tässä tulos:

Kaukametsän pakolaiset (49 ääntä)

Viidenneksi tuli meidänkin käsittelemä Kaukametsän pakolaiset. Sarja oli tunnettu raakuudestaan, mutta kaiken kuoleman takana oli kumminkin hyvin mielenkiintoisia hahmoja. Sarjassa ryhmä eläimiä lähtee ihmisten metsätöitä karkuun etsien uutta asuinpaikkaa.

Turtlesit (53 ääntä)

Tämä ei esittelyjä kaipaa. Toimintaa, helppoa huumoria ja herkullisia pitsoja. Kaikkea mitä lapsi toivoo. Sarjaa näytettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1990 ja se pysyi vuosia lasten suosikeissa, niin sarjana kuin leluinakin.

Pokemon (107 ääntä)

Myös japanilaiset osaavat käsitellä lapsia. Ensimmäinen jakso näytettiin japanissa vuonna 1997 ja tuli Suomeen jokunen vuosi tuon jälkeen. Pokemon elää villityksenä edelleen vaikka välissä olikin hiljaisempia vuosia. Sarjan ensimmäinen kausi aloitti myös Pokemon-korttivillityksen. Sarjaa on tehty yli 1000 jaksoa ja se jatkuu edelleen.

Vili Vilperi (137 ääntä)

Mielestäni listan yllättäjä. Toinen paikka on kumminkin ansaittu. Vili on kepposteleva koala, jonka kavereita on mm. Nanni, Potso ja Vompatti. Sarja käsittelee hyvin luonnonsuojelua. Korvanmadon tunnusmusiikista voi ottaa tästä. Kaikki jaksot löytyy myös Youtubesta.

Prätkähiiret Marsista (156 ääntä)

Voittaja on Prätkähiiret. Tämä ei mikään yllätys ollut. Suomalaiset lapset olivat hulluna Prätkähiiriin, missään muussa maassa sarja ei niin isoa osuutta nuorista pauloihinsa kuin Suomessa. Osasyynä saattoi olla Film & Cartoon Finlandin tuottama hauska ja laadukas dubbaus. Alkuperäistä sarjaa tehtiin 65 jaksoa ja ne löytyy kaikki Youtubesta.

TOP-5 ulkopuolelle jäi mm.

6. Animaaniset

7. Richard Scarryn touhukas maailma

8. Digimon

9. Summeri

10. Ankronikka